1.10. Torstai (ks. 30.9 Keskiviikko)
Torstain ajot alkoivat jälleen peltoharjoittelulla. Lyhyen treenisession jälkeen lähdettiin kierrokselle Karvion suuntaan. Heti huomasimme että eilisen pitkän ajopäivän rasitukset tuntuivat molempien kropassa. Ensimmäinen osuus vei mukavien hiekkateiden kautta polulle joka ojan ylityksen jälkeen osoittautui kapeaksi ja heinittyneeksi, mutta jollain lailla ajettavaksi. Muutamien liukkaiden puunrunkojen ylitysten jälkeen tultiin hyvälle tasapohjaiselle metsäosuudelle. Sen jälkeen polku haarautui ja suunniteltu haara tuli päätökseen noin 50 metrin jälkeen mutta toinen haara vei kelvolliselle metsäautotielle josta päästiin jatkamaan seuraavalle osuudelle.
Toisen osuuden reitti kulki pieniä metsäautoteitä pitkin ja tarjosi paljon nautittavaa mutta helpohkoa ajettavaa. Osuuden lopun polku ei meinannut erottua heinien keskeltä muutoin kuin jalkamiehen tekemän jäljen ansiosta. Heinikkoa seurasi välillä vesakoituneita jaksoja kunnes saavuttiin nuoreen koivikkoon jossa polku oli harvennusten jäljiltä täynnä pitkin poikin makaavia risuja ja ohuehkoja puunrunkoja jotka lähes estivät ajamisen. Lopullinen niitti U-käännökseen tuli siitä että polku muuttui louhikkoiseksi ja näytti lopulta katoavan kokonaan umpimetsään.
Kolmas osuus koostui pitkästä todella mukavasta mökkitiemäisestä reitistä jonka lopuksi ajettiin läpi lyhyehkö mutta nautinnollinen polkuosuus. Osuuden lopussa vastaan tuli suljettu puomi. Hetken mietittyämme päätimme kiertää puomin sillä palaaminen olisi vienyt meidät sinne minne puomilla oli haluttu ajaminen estää. Eli olimme tulleet polkua pitkin ”takakautta” puomille.
Neljännen osuuden polku löytyi metsäautoteiden takaa kääntöpaikan luota. Tälle polulle oli kaatunut paljon kohtuullisen suuria puita ja päätimmekin käydä jalkapatikassa tutkimassa reittiä etukäteen. Koska navit jäivät mopoihin, selvitimme itse asiassa jonkin matkaa väärää reittiä ja asian paljastuttua ja raivattuamme alkupätkältä kirveen kanssa ison tukin, kävimme tutkimassa oikeaa reittiä. Se paljastui ensin hyvin haastavaksi ja lopulta mahdottomaksi ajaa isoilla pyörillä ennenkaikkea kivikkoisuutensa takia. Sen verran tällekin polulle päästiin ajamaan että Sami ehti kaatamaan mopon paikaltaan kun eturengas luisti puun ylityksessä alta. Gasellinloikka pelasti miehen kaatuvan mopon alta joten ilman vahinkoja selvittiin tälläkin kertaa.
Tältä umpiperältä ajettiin tankkaamaan ja lounaalle Karvioon ja ostettiin lisää ruokatarvikkeita mökille. Samalla poistettiin ylimääräiset matkustajat eli hirvikärpäsarmeija varusteista. Ruoat tuotiin suorinta tietä mökille ja sitten lähdettiin jatkamaan eilen keskeytynyttä kierrosta, joskin käänteisessä järjestyksessä. Tarjolla oli mukavan mäkisiä metsäauto- ja pieniä hiekkateitä sisältäen mm. yhden lyhyen metsäisen polun joka yhdisti mukavasti pari rinnakkaista tietä meille sopivasti lenkiksi.
Tämän jälkeen löysimme pienen haeskelun jälkeen suunnittelemamme polun (jota ei enää ollut) vierestä metsäkoneen uran jota pitkin pääsimme aikamoisten ylä- ja alamäkien kautta kulkien läpi kivikkoisen maaston. Tämän jatkoksi ajoimme läpi tukkirekan särkemän pienen hiekkatien, joka sekin kulki mäkisessä maastossa.
Lopun ajan ajelimme suunniteltua reittiä poiketen usealle mäenhuipulle ja sivupolulle sillä suunnitelluista poluista montaakaan ei ollut löydettävissä. Saimme hyvää harjoitusta sekä ylä- että alamäkien ajamiseen. Yksi motttorikelkkareitillä oleva mäki jäi valloittamatta koska todella jyrkkä rinne osoittautui liian liukkaaksi maassa olevien oksien vuoksi ja emme jaksaneet raivata sitä puhtaaksi pitkältä matkalta. Mäkien huipulta avautui huikeita maisemia järvien ja metsien yli.
Paluumatka ajettiin osin pikkutietä ja osin hieman isompaa tietä ilman polkujen kiertelyä jotta ehdimme ajoissa ennen pimeää päivälliselle. Ajopäivälle tuli mittaa 160 km ja noin kahdeksan tuntia.
(ks. 2.10. perjantai)
2 Pingbacks