Vuosi on kulunut

Vuosi siitä kun Mikan viimeinen surautus ja koko elämä katkesivat ennen aikojaan.

Tuntuu että on jotenkin irvokasta että tapaturma sattui äitienpävän aattona ja vuosipäivä sattui äitienpäivälle. Ajatukset ovat tänään kaikkien Mikan läheisten mutta erityisesti Mikan puolison ja äidin luona. Voimia!

Jäin miettimään tuota viimeinen surautus -kommenttia…aika monta surautusta Mika ehti tehdä ja tehtiin yhdessä – kuinka monta niitä olisi vielä tullutkaan. Tiedän että juuri nyt Mika olisi kuin tulisilla hiilillä kun ajokausi on alkanut ja rajat kiinni. Kevään aikana olisi ehditty suunnitella monet vaihtoehdot reissuista Venäjälle tai Itä-eurooppaan, kenties alpeille, ja olisi seurattu tarkasti koronatilannetta ja rajojen aukeamisia. Itsekseen en ole saanut samanlaista suunnittelua käyntiin vaikka yhtä kova polte moporeissulle onkin.

Niin, niitä yhteisiä useampipäiväisiä reissuja (joista kirjoitettu blogiin) on yhteensä 17 ja reissupäiviä kertyi 85. Lisäksi on lukematon määrä parista tunnista vajaaseen päivään kestäneitä surautuksia. Aika monelle noista reissuista on ehtinyt tänään muistoissa palata…

Lepää rauhassa ystäväni.