Edessä pikavisiitti itänaapuriin! Karttaan piirretty maksimimäärä hiekkaa ja römpöttitietä. Streetviewejä ei ollut saatavilla, joten saas nähdä mitä tuleman pitää. Vähän reittejä on katsottu satelliittikuvista, mutta eipä sinne metsän sisään aina näe. Kelin puolesta luvassa on todella kylmää ja (lumi)sateista! Onpa huikeeta päästä pitkästä aikaa tien päälle! Vähän tätä onkin jo odoteltu…
Suunnitelmana oli siirtyä torstaina Mikan mökille pimeäajona ja jatkaa perjantaina aamun tullen kohti rajaa. Lauantai ajettaisiin sitten Laatokan rannalla ja Pietarin pohjoispuolella ja sunnuntaina edessä olisi kotimatka, tosin silloinkin ajettaisiin pikkuteitä.
Torstai 3.10.2019: Kuopio-Imatra
Sääennusteiden vuoksi muutimme suunnitelmaa ja ajoimme Imatralle asti. Näin pyrimme välttämään luvassa olevan saderintaman. Sää oli lähtiessä syksyisen raikas (noin 5 astetta). Illan pimetessä keli muuttui kohtuullisen haastavaksi, viimeiset kymmenet kilsat tultiin sakeassa lumisateessa, jossa näkyväisyyttä oli peräti useita metrejä. Paikoin oli loskaakin maassa, mutta tie ei ollut liukas. Kuvia ei huvittanut jäädä napsimaan, vaikka olihan se hieno näky ajaa lumisateessa pimeällä tehokkailla valoilla.
Videokooste torstailta.
Perjantai 4.10.2019: Imatra-Pietari
Matka jatkui tänään Pietariin ja keli ei juuri eilisestään helpottanut… Toki päivänvalossa oli parempi ajaa vaikka melkein koko matkan jatkunut sade vaikuttikin näkemistä. Heti rajan jälkeen siirryttiin pienemmille ”teille” joista löytyikin melkoisen haastavia osuuksia ja mm. kapea metallisilta. Eli hauskaa oli vaikkei sateen takia juuri kuvia otettukaaan, jotain kuitenkin taltioitui videolle.
Videokooste perjantailta.
Lauantai 5.10.2019 Pietarista lenkki Laatokan rannalle
Tänään porhallettiin Pietarin ympäristössä ja Laatokan rannalla. Keli suosi, vettä eikä luntakaan tullut ollenkaan. Saatiin nauttia raikkaasta syyssäästä koko rahalla. Alkumatkasta ajettiin asvaltilla kunnes päästiin pois Pietarista ja sitten pikkuteitä pitkin. Junarata blokkasi etenemisen suunnitellulla reitillä ja pariakin kautta yritettiin radan yli mutta jouduttiin kiertämään melkoisesti asvalttitietä. Muutoinkin tänään ajettiin yllättävän suurelta osin asvaltilla, yhdessä kylässä piti olla mahdollisesti jotain polkuja tai crossirataa tms. mutta niitä ei koskaan löydetty. Kyllä tuonne reitille silti mahtui mm. puupölkyillä pohjustettua tietä ja muita haastavia osuuksia.
Videokooste lauantailta.
Sunnuntai 6.10.2019 Pietari-Kuopio
Tämän päivän teemana oli kotimatka mutta tästä muodostuikin reissun varsinainen seikkailuosuus! Keli oli poutainen, jopa aurinkoinen, mutta viileä. Jopa siinä määrin että lätäköt olivat paikoin jäässä!
Liikkeellä lähdettiin noin kympiltä ja matkaa rajalle oli vain 200km mutta sinne saavuttiin vasta kolmen jälkeen. Tiet olivat melkein alusta lähtien pieniä ja muuttuivat välillä vielä pienemmiksi, mm. ajelimme jonkinlaisilla ulkoilureiteillä jossa oli todella hauska ajaa. Pikkuteitä riitti, välillä toki ajettiin vähän isommillakin teillä muttta nekin olivat hiekkateitä.
Sitten siirryttiin todella pienille teille jossa alkoi olla enemmän ja enemmän lätäköitä. Yhdessä vesiesteessä sitten kävi vahinko. Sami ajoi ensin läpi ja kun Mika seurasi perässä niin eturengas osui keskellä olevaan kuoppaan ja Mika meni kumoon tien penkkaa vasten. Siinä sitten polvi vähän vääntyi ja kengät sekä housut kastuivat huolella. Tässä lämpötilassa tuo saattaisi olla jopa vaarallista, ei pelkästään epämiellyttävää.
Mika vaihtoi sukat ja puristi kerraston lahkeista vedet parhaansa mukaan, ja laittoi muovipussit sukkien päälle. Näin sitten jatkettiin matkaa kipeällä polvella ja toivottiin että tie paranisi vähitellen. Edessä oli vielä useita vesiesteitä mutta niistä selvittiin kunnes eteen tuli iso joki jonka ylittävä silta oli rikki. Siitä puuttui parin metrin verran sillankantta! Siinä sitä sitten mietittiin mitä tehdä. Takaisin palaaminen vaatisi paljon aikaa ja sisältäisi monia haasteita. Jos pääsisimme joen yli, näyttäisi että ihan pienintä tietä ei ehkä olisi kovin pitkälti jäljellä. Sillan kansi koostui irrallisista muutaman metrin pituisista puista. Saimme kuin saimmekin rakennettua niitä uudelleenjärjestelemällä yhtenäisen kannen ja pyörät varovasti kaksissamiehin talutettua joen yli! Voin kertoa että helpotus oli suuri! Tuon jälkeen matka jatkui edelleen haastavalla pikkutiellä mutta jonkun ajan päästä pääsimme hieman isommalle tielle ja edelleen rajalle asti.
Matkasta rajalta kotiin ei jäänyt muuta mainittavaa kuin se että kylmää oli edelleen. Videokooste sunnuntailta. Huippukohtia mm.: 7:35, 8:57, 12:43
Kaikenkaikkiaan huikea reissu ja varsinkin sunnuntain osalta seikkailupisteet huipussaan! Ja oli toki muinakin päivinä omat haasteensa mm. sään myötä. Onneksi Mikan polvi ei särkynyt vaan parani muutamassa päivässä.
<Tämä artikkeli on julkaistu takautuvasti 14.7.2020 Mikan muistoa kunnioittaen. Tämä reissu jäi viimeiseksi ulkomaille kohdistuvaksi ja muutoinkin viimeiseksi pikku surautusta pidemmäksi yhteiseksi moporeissuksi.>
Leave a Reply