Altai 2018 D8

Barnaul-Katyn-Aktach 600km, 12h

Aktach 3600 asukasta.

Heräsimme aamulla seitsemän aikaan. Seryoga valmisti meille hänen suosikki aamupalaansa joka olikin varsin maittava. Aamulla pakkasimme loput tavarat sekä lastasimme pyörät. Haikeiden hyvästien jälkeen lähdimme ajelemaan vähän yli kahdeksan. Seryoga kävi saattamassa meidät kaupungin laidalle aamuruuhkan välttäen. Näinpä tiemme sitten erosivat ainakin toistaiseksi ja lähdimme matkaan.

Kävimme muutaman kymmenen kilometrin jälkeen tankkaamassa pyörät sekä täydentämässä juomavarastot. Sitten lähdettiin nielemään kilometrejä vinhaa vauhtia ja maisemat vaihtuivat nopeasti kumpuilevaksi. Aikaisempina päivinä maasto on ollut pääsääntöisesti laakeaa. Ajoimme aika reipasta vauhtia ensimmäiset tankilliset ja sitten pysähdyimme ja nautimme jäätelöt vuoristomaisemissa.

Tankkauksen jälkeen tavoitimme kaksi pariskuntaa Pietarista. Vähän aikaa heidän perässä ajettuamme ajoimme ohi ja pysäytimme pyörät. Kaverit puhuivatkin englantia ja kuulumisia vaihdettiin sekä pyöriä vertailtiin varmaan kolme varttia. Molemmat pariskunnat ajoivat samanlaisilla pyörillä kuin Mika. Vaihdoimme myöskin yhteystietoja koska Anton on käynyt staneissa ja häneltä saisi tarvittaessa tietoa sieltä suunnalta. Samoin suunta meillä on toistaiseksi sama, niin ei ole koskaan haittaa olla yhteystietoja. Nämä kaverit varsinkin puhuivat sekä englantia ja venäjää, joten siitä voi olla joskus valtavaa hyötyä.

Helteisen keskustelun jälkeen jatkoimme matkaa ja aloimme etsimään lounaspaikkaa. Tarkoitus oli valmistaa itse kenttälounas retkikeittimillä jossain mukavassa paikassa. Pienen etsiskelyn jälkeen semmoinen löytyikin ja valmistimme itsellemme maittavan lounaan. Paikka oli vähän tien vieressä pienen puron varrella. Puro oli viileä ja käsien sekä pään huuhtelu kolmenkymmenen asteen helteessä teki hyvää ja virkisti kummasti. Lounas maistui hyvin luonnon helmassa ja alkoihan kellokin olla jo toki kaksi.

Lounaan aikana pienen tien risteykseen oli ilmestynyt tietyö, jota jouduimme vähän aikaa odottamaan. Helteessä ajokamojen kanssa paikallaan seisoskelu vaan ei ole kovinkaan mukavaa puuhaa. Kun selville tietyöstä ja matka oli jatkunut, niin Samin pyörä alkoi sammuilla samalla tavalla kuin muutama päivä aikaisemminkin. Päätimme jatkaa kuitenkin matkaa seuraavalle huoltoasemalle, vaikka ajaminen vähän väliä sammuilevalla pyörällä olikin todella ärsyttävää. Sammumisen jälkeen pyörä kyllä aina starttasi uudestaan. Pyörällä pääsi aina muutamia satoja metrejä ja sitten se sammui aina uudestaan.

Seuraavalla huoltoasemalla pyörien tankkaamisen ja jäätelön jälkeen pohdimme mikä voisi olla vikana. Pohdimme voisiko ongelman aiheuttaa sivusesontatuen kytkin, mutta se tuntui oireiden perusteella aika kaukaa haetulta. Kytkimen johtoa tutkiskellessa ei siinä mitään näkynytkään. Aikaisemmin ongelma oli poistunut tankkaamalla ja syyksi epäiltiin myöskin Samin tankkaamaan 98 oktaanista bensaa. Nyt tankkiin meni sitten 95, jospa se auttaisi. Asemalle kaartoi myöskin puolalaiset, jotka olimme ohittaneet tänään jo parikin kertaa sekä italialainen. Heidän kanssa pohdittiin myöskin mahdollista aiheuttajaa sekä vaihdeltiin kuulumisia. Puolalaiset olivat liki samanlaisella reissulla kuin mekin olimme liikenteessä. He käyvät vähän edempänä Mongoliassa ja heille kilometrejä kertyy 15tkm ja muutamia päiviä enemmän kuin meille. Myös italialainen on kova ajamaan ja hänellä oli tulossa tälle päivää 800km siirtymä Novosibirskistä Aktashiin. Taas vaihdeltiin yhteystietoja varmuuden vuoksi sekä mahdollisia vinkkejä tulevaisuutta varten. Varsinkin Italian herrasmies oli kovasti kierrellyt maailmaa ristiin rastiin. Keskustelun lomassa Samin pyörässä kävi paikallinen tyttö istumassa ja annoimme hänelle tarran sekä suomalaisia nameja.

Huoltoasemalla kiinnitti huomiomme että yhtäkkiä täällä lähes kaikki ihmiset alkoivat näyttää erilaiselta kuin aikaisemmissa kaupungeissa. Kovasti alkoivat muistuttamaan Mongolialaisia. Muiden matkalaisten jatkettua matkaa pohdimme vielä hetken mitä teemme pyörälle. Päädyimme jatkamaan matkaa, jota oli vielä vähän toista sataa kilometriä jäljellä.

Pyörä toimikin normaalisti lähdettyämme matkaan. Nyt alkoi todenteolla maisemat parantumaan ja pääsimme nauttimaan vuoristoista ja hyvästä tiestä. Kävimme katselemassa muutaman nähtävyyden tiensivussa matkan varrella. Kuuluisasta sillasta ei ollut enää kuin muisto jäljellä koko silta oli kadonnut. Sillalle saimme laskeutua varsin mukavan pikkutien lehmiä pujotellen. Lehmien lisäksi teiden varsilla on alkanut olla isoja laumoja hevosia vapaana. Lammaslaumojakin on ollut mutta vähäisessä määrin.

Seuraavaksi poseerasimme itsekin pyörien kanssa kohtuullisessa vuoristomaisemassa. Kävimme myöskin pienen tien päässä ihailemassa maisemia, koska tänään meillä oli aikaa vähän kierrellä ja ottaa valokuvia, kun matkaa oli taitettavaksi vain 600km. Maisemapaikalle johti aika kapea tie sekä tien vieressä oli korkeahko pudotus Katun-jokeen. Täällä Samin pyörä alkoi oireilla uudestaan. Koska tauko auttoi pyörään ajattelimme, että ehkäpä ongelma on lämmönnoususta johtuva ongelma. Mutta mikä sen aiheuttaa sitä emme keksineet. Pyörällä pääsisi ajamaan aina kun pitää taukoja riittävästi. Poseerauksien jälkeen palasimme takaisin isolle tielle ja kohti Aktashia.

Majapaikan taso oli varsin vaatimaton, olihan kyseessä hostelli, ja suihkustakin piti maksaa erikseen. Eipä suihku paljoa maksanut ja kävimme varsin hikisen päivän jälkeen pesulla. Lämmöt päivän aikana kohosivat yli kolmenkymmenen ja viimeiseltä tankilta olimmekin ajaneet ilman takkeja pelkillä suojapaidoilla. Vaatetus oli siis loppuun asti mietitty ja paidoilla ajaminen viilensi kivasti kuumassa kelissä, eikä turvallisuudesta tarvinnut tinkiä.

Hotellin mukaan löytäisimme muutaman risteyksen päästä kahvilan joka olisi vielä auki sekä kaupan. Kaupassa käynnin jälkeen kokeilimme mennä kahvilaan mutta ne ovat olivat tietysti kiinni. Muilta kyseltyämme päädyimme paikkaan josta saisi ruokaa. Paikka ei näyttänyt todellakaan ruokapaikalta, mutta sieltä ruokaa sai. Onneksi paikalle sattui mies Novosibirskistä ja hän osasi myöskin englantia. Hän toimi meille tulkkina kun tilasimme ruokaa. Emme kyllä omin avuin olisi ehkä selvinneet. Paikka oli menossa juuri kiinni, mutta ravintoloitsija voisi tehdä meillä pitsat sulkemisajan jälkeen ja tuoda ne meillä hotellille. Olisikohan suomessa löytynyt vastaavan tasoista palvelua?

Reilun tunnin jälkeen saimme pitsat suoraan huoneeseen. Ilta meni blogeja kirjoitella ja päivän maisemia hehkutellessa. Netin hitauden vuoksi hirveästi kuvia ei voi latailla ja blogin päivityksiä ei välillä saanut ladattua.

Päivä oli varsin huikea Samin pyöräongelmia lukuunottamatta. Maisemat olivat vähintään kohdillaan ja tiet olivat todella hyväkuntoisia. Turismiin panostetaan täällä päin paljon ja varmaan kävijät tulevat jatkossa lisääntymään. Ja onkin vuoristo todella hienoa, ei sitä pysty valitettavasti kuviin vangitsemaan. Päivälle kertyi kaikkiaan mittaa sen 12 tuntia, joka tässä helteessä on varsin riittävä matka. Viikko tänne tehtiin matkaa mutta kyllä se kannatti.

Huomenna on tarkoitus lähteä pyörähtämään Telestkoe-järvellä. Jätämme hotelliin kaikki ylimääräiset tavarat ja matkaan lähdetään kevyillä pyörillä. Odotukset huomisellekin on korkealla, tänä päivänä ne kyllä ainakin täyttyivät. Matka jatkuu kohteessa…