Mika oli pitkästä aikaa mökillä. Ja kuin ihmeen kaupalla oli keli viilentynyt sen verran, että jäällä oli taas ajokeli. Niinpä sieltä ei malttanut poissa pysyä.
Samalla tuli testattua kuvauskalustoakin. Siitä oppikin taas uusia juttuja, joita oli hyvä selvitellä nyt eikä reissussa. Kamera toimi hyvin myöskin lisävirtalähteen kanssa. Lisävirtalähteen lisäksi kameran saa myöskin kytkettyä suoraan pyörän sähköihin. Vanhan kameran kiinnikekin näytti toimivan kypärässä ihan hyvin, joten kypärään ei tarvitse liimata uusia kiinnikkeitä.
Koska tauko on ollut pitkä, niin pitipä päivän aikana käydä kaksi kertaa ajamassa, tunti aina kerrallaan. Tunti on aikalailla maksimi mitä kerrallaan jaksaa keskittyä ajamiseen. Sitten alkaa keskittymisen lisäksi iskemään väsymys ja alkaa tulla helposti virheitä. Nyt alkaa kauden pääreissu olla jo niin lähellä, ettei ole vara enää loukkaantumisiin. Eipä tuo ole edellinenkään muksaus vielä täysin parantunut. Varovaisuus kyllä tuntui päivän ajossa, tietty rentous ajosta ehkä puuttui. Toki ei se hirveästi tahtia haitannut, vaikka se takaraivossa koko ajan jyskytti.
Rata oli käynyt tauon aikana sulana ja sen jälkeen jäätynyt niin sileäksi ja kovaksi, ettei siihen ollut mitään asiaa kuluneella enskanastalla. Nasta ei uponnut juuri ollenkaan jäähän, näinpä pito oli olematon. Kävin toki sitä kokeilemassa, mutta kaarteisiin ei saanut ollenkaan pitoa, vaan takapyörä luisui ulkolaitaan ilman kaasuakin. Pinta oli siis todella kova ja sileä, täysin älytön ajettava.
Onneksi radan ulkopuolella oli kuitenkin hyvä ajaa. Jään pinta oli karkeahko ja pinnassa oli vielä vähän lunta. Muutamissa paikoissa tosin oli lumen alla tasainen ja kova jään pinta, joka aiheutti muutamia nopeita tilanteita. Näistä selvittiin ja vältyin kuitenkin kipeiltä.
Vähän yritin ajaa penkoista yli, että olisin saanut pyörän vähän ilmaan. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt kunnon ilmalentoihin ja enempi harjoittelu jäänee ensi talveen. Ehkä hyvä näin.
Varsinkin illan ajosessiossa oli todella hyvä keli: aurinko paistoi, eikä luntakaan satanut. Ajossa tuli taas hirveä hiki ja sauna maistuikin mukavasti ajon jälkeen. Olipa taas hauska käydä kurvailemassa jäällä, tarjolla oli mukavaa ja tasaista sladittelua. Varmaan nyt on viimeinen viikonloppu, jolloin jäälle vielä pääsee. Täytyy nauttia tästä!
Myös muina päivinä tuli ajeltua mopolla, joka päivä vähintään tunti. Välillä pääsi ajamaan myöskin metsässä. Sielläkin täytyi noudattaa erityistä varovaisuutta, ettei mitään sattuisi. Metsässä tapeilta ajaminen oli kyllä erityisen rankkaa. Homma ottaa voimakkaasti jalkoihin, ihan ei löydy bemmun kaltaista rentoa ajoasentoa. Tangon ja jalkatappien väli on verrattaen lyhyt, joka aiheuttaa että ajoasento pitkällä kaverilla on käytännössä kyykky. Tämä johtuu ihan pyörän luonteesta, eikä asialle voi juuri mitään.
Kamera edelleen kummittelee mystisesti. Aina ei nauhoitta ja välillä herjaa puuttuvasta tilasta, vaikka tilaa kortilla pitäisi olla. Kamera käyttäytyy muutenkin omituisesti esim. tallentaa vaikka tallennusnapin kääntää pois päältä. Kuulostaa ohjelmavirheelle, vaikkakin kamerassa on uusin päivitys sisällä. Saas nähdä alkaako rakkine toimimaan ennen ressua, vähän sapettaa!
Kaikesta huolimatta metsässä oli kyllä kiva seikkailla:
Leave a Reply