Mika ja Sami olivat päättäneet lähteä ajamaan pikakierroksen Rukalle. Tarkoitus oli ajaa päivässä sinne, majoittua telttaan ja tulla tulla seuraavana päivänä takaisin. Matka tehtäisiin mahdollisuuksien mukaan hiekkatietä mennen tullen ja perillä oltaisiin yötä teltassa. Aikataulu oli löyty lukkoon jo varhain keväällä.
Reitin menopäivä suunniteltiin kulkemaan mahdollisimman itärajaa pitkin, paluu olisi sitten vähän lännenpänä, ettei tarvitse ajella samoja reittejä edestakaisin. Reitti oli myös tarkistettu, että hiekan osuus on riittävä tyydyttämään ajajien tarpeita.
Tällä kertaa matkaa ei pahemmin etukäteen mietitty ja pakkailtu, vaan pakkaaminen jäi lähtöä edeltävään iltaan. Liekkö sitten jo rutiinia tuommoiset pikkureissut vai olisiko ollut muuta puuhaa, ettei pakkauksen miettimisellä jäänyt aikaa.
Mikan kasa mukaan otettavista tavaroista. Aika paljon tavaraa yhdeksi yöksi.
Matka aloitettiin tiistaina kahdeksan aikaan aamusella. Ensimmäiseksi otetettiin siirtymätyyppisesti pikitietä pitkin eteneminen aina Lastukoskelle asti. Siitä alkoi varsinainen hiekkatieosuus, suuntana Kuhmo. Aluksi oli tarjolla pienempää hiekkatietä ja sitten välillä normaalia hiekkaa sekä olipa väliin lipsahtanut pätkä asfalttiakin. Kuhmossa tankattiin mopot ja nautittiin erittäin täyteläiset energiapatukat. Tähän mennessä oltiin saatu nauttia varsin kivasta kesäsäästä ja nauttia ajamisesta kuivin nahoin. Tankkauksen yhteydessä Samin pankkikortti jumittui automaattiin, sillä kortin kulman pieni lohkeama esti ulostyöntymisen. Onneksi apu löytyi huoltamon sisältä ja matka jatkui ilman suurempaa ongelmaa.
Kuhmosta lähdettiin suuntaamaan kohti itärajaa. Nyt tiet alkoivat olla sitä mitä haettiin: suhteellisen pientä, mutta kohtuullisella matkanopeudella ajettavaa tietä. Matka kierteli ajettavia hiekkateitä pitkin läpi Raatteentien kohti pohjoista. Etapin aikana alkoi kasaantua tummia pilviä ja edessäpäin näkyi selvää sadealuetta. Saavuimme kuitenkin kuivin nahoin klo 14 maissa leiripaikalle, jossa lämmittelimme eväsruoat trangialla. Tässä alkoi olla jo reissuromantiikkaa.
Menomatkan lounas nautittiin erittäin hienoissa maisemissa vanhan myllyn laavulla.
Lounaan loppupuollella alkoikin vähän jo sadella. Onneksi taukopaikalla oli hyvä katos, jossa saatiin vedettyä sadevarusteet niskaan kuivin nahoin. Matka tästä eteenpäin jatkui siis sadevarusteissa.
Ajaminen sateella muuttui vähän ikävämmäksi, koska visiiristä ei näe mitään läpi, jolloin maastoa ei kunnolla erota. Samoin sadevarusteet ajokamojen päällä tekevät ukosta aika kankean. Tiekin muuttuu aavistuksen liukkaammaksi. Sami toki jätti ajotakin alta pois joka aavistuksen lisäsi vetreyttä. Mikalla sadevarusteet oli suoraan ajovarusteiden päällä ja ukko oli entistä kankeampi. Muutaman tunnin hiekkateiden kurvailun jälkeen sade kuitenkin lakkasi ja sadevarusteet uskallettiin ottaa pois päältä. Välillä oli vähän taukoa sateessa, joten kerettiin poimimaan myöskin muutama kuvauspaikka.
Matka jatkui sitten ilman sadevarusteita ja ajaminen alkoi olla vielä nautittavampaa kuin äsken sadevarusteiden kanssa. Ajellessa tiellä tuli vastaan kolme hirveä jotka poukkoilivat edessä vähän matkaa. Tien toisella puolella oli hirviaita, jonka läpi hirvet yrittävät epätoivoisesti mennä. Ajaminen oli aika tarkkaa nuin lähellä hirviä, siinä on mahdollisuudet isoon vahinkoon. Kuvamateriaalia hirvistä löytyy lopussa olevasta videosta. Luonnollisesti muutama porokin mahtui osuuden varrelle.
Majapaikkaan, joka oli Mikalle viime kesästä tuttu, oli vielä matkaa noin sata kilometriä kun alkoi uudestaan satamaan. Otettiin pieni pikakalluppi aletaanko vetämään sadevarusteita niskaan, jotta emme kastele ajokamoja ennen teltalle menoa vai ajetaanko ajokamoilla ja mennäänkin suoraan Rukalle lämpimään majapaikkaan. Ihan hirveää kannatusta telttamajoitukselle tullut. Päätettiin, että ajetaan reittiä mahdollisimman pitkälle kohti alkuperäistä majapaikkaa ja käännetään sitten pyörät kohti Rukaa. Rukalla oli tarkoitus mennä syömään ja etsimään kaikessa rauhassa majapaikkaa.
Saavuimme Rukalle ja paikka oli todella hiljainen, kaikki paikat olivat kiinni ja mikään ruokapaikka ei ollut auki. Aika tyhjän ja surkean näköinen paikka sesongin ulkopuolella ja pienessä vesisateessa. Menimme sitten kaupan eteiseen surffaamaan nettiin ja etsimään majoitusta seuraavalle yölle. Kaupan kassatätikin tuli talkoisiin mukaan ja majapaikkaa etsittiin sitten ihan porukalla. Hirveästi ei vaihtoehtoja ollut ja majapaikaksi valikoitui 17km päässä oleva mökki. Isäntä oli erittäin mukava ja Mika vaihtoikin illan aikana muutamia viestiä kuulumisista, isäntä oli näet myös motoristi. Kaupasta ostettiin eväät mukaan ja lähdettiin ajelemaan kohti mökkiä. Sade oli jo lakannut, mutta ukot olivat aika viluissaan ja varusteet olivat pintamärät. Sauna kiilui jo silmissä.
Mökki oli kyllä todella hyvä ja varustetaso vähintäänkin riittävä. Ensi töikseen laitettiiin sauna lämpenemään ja vaateet kuivauskaappiin.Tietysti ennen näitä toimia oli otettu perinteinen tervetuliaismalja. Päivälle tuli mittaa reilu kaksitoistatuntia ja vajaa seitsemänsataa kilometriä. Saunassa oli mukava kertailla päivän tapahtumia. Molemmat matkustajat olivat tyytyväisiä mökkivalintaan teltan sijaan. Illalla jo suunniteltiin samalla seuraavaa loppukesän reissua. Pehkuihin painuttiin hyvissä ajoin, seuraavana päivänä oli tiedossa myöskin kohtuullisen pitkä ja raskas ajomatka.
Olipa mukava heräillä aamulla suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen. Aamupala nautittiin mökillä ja sitten aloitettiin tekemään lähtövalmisteluja sekä siivoomaan mökkiä. Siivous oli onneksi helppo, vieraat olivat olleet suhteelisen siistejä.
Aamun ajot alkoivat kahdeksan maissa asfalttiosuudella, mutta vähän aikaa ajettua päästiin kuitenkin hiekalle. Ehkä alkuun olikin ihan hyvä ottaa tuntumaa pitävällä alustalla eilisen jälkeen. Samalla tuli tunnusteltua onko paikat kipeänä. Kummallakaan ei ollut pahempia tuntemuksia ja niin voitiin turvallisesti painua soralle. Aamulla keli oli sen verran viileä (11-13 astetta), että molemmat sankarit alistuivat käyttämään kahvalämmittimiä aamun aikana.
Matka taittui huikeiden maisemien kautta aina sodanaikaiselle kenttäradalle. Kenttäradan jälkeen matkalaiset saapuivat tielle jossa oli vasta ajettua isoa mursketta. Mika joutui kääntymään takaisin tältä osuudelta. Isolla murskeella ajaminen ei kuulu Mikan mukavuusalueelle, joten oli ehkä viisautta kääntyä takaisin. Sami ajoi kuitenkin seitsemän kilometrin pätkän murskeella ja Mika kiersi kiertotietä tapaamispisteelle.
Maisemat olivat kyllä huikeita ja tunnelma ihan huippu. Kumpaakaan ei valitettavasti saa vangittua kuviin vaikka kaikkea näillä kännyköillä voikin nykyään tehdä.
Kenttärata ajettiin tietysti läpi ja muisteltiin sotajuttuja. Kenttäradan jälkeen kurvailtiin pitkin ja poikin hyviä ja erittäin hyviä hiekka- ja sorateitä aina lounaspaikalle asti. Tänään lounas nautittiin nyppylänlaella aivan pyörien tuntumassa. Sen verran ajoa oli takana, että pussilounas maistui tälläkin kertaa hyvälle.
Lounaan jälkeen matka jatkui niin ikään soralla ja hiekalla kierrellen. Seuraavaksi käytiin tankaamassa myöskin ratsut. Tankkauspiste oli vähän vanhempi ja se herätti matkalaisissa hämmästystä. Matkan varrelle sattui myökin Manamansalo, jossa käytiin nauttimassa limpparit ja jätskit. Keli oli nyt muuttunut jo viileästä erittäin lämpimäksi ja hiki alkoi ajaessakin virtaamaan. Manamansalosta ajoimme lossin kautta pois kohti uusia seikkailuja.
Manamansalosta matka jatkui kohti Kiuruvettä pieniä teitä kierrellen, yllättäen. Kiuruvedeltä suunnattiin keulat jo vähän enemmän kotia kohti ja Pitkäänlahteen saavuttiin kiertämällä Pielaveden kautta. Loppumatka taittui helteessä, lämpö kipusi 25 asteeseen. Keli oli sen verran lämmin, että juomataukoja pidettiin viidenkymmenen kilometrin välein, normaalin sadan kilometrin sijaan. Samilla oli mukana tiimipaita, jolla tarkeni hyvin ajella. Mikalla oli vähän lämpimämpää, koska koko matka mentiin samoilla varusteilla aamun kylmistä illan helteeseen.
Päivälle tuli mittaa reilut kymmenisen tuntia ja matkaa taittui vajaa kuusisataa kilometriä. Päivä ajettiin kuivin nahkoin hyvässä kelissä. Reissussa ei ollut kaatoja ja kalusto kesti muutenkin hyvin. Vähän jännitystä antoi Mikan mopon öljyvuodot, mutta ei jouduttu turvautumaan edes mukana kulkeneeseen varaöljypurkkiin. Samille tuli vähän tappiota kandonneen keskituen pultin muodossa. Vauriot oli näin ollen olemattomia.
Koko reissu oli huikea, vaikka päivämatkat olivat todella pitkiä. Vaan eipä nämä reissut ikinä vastenmielisiä ole ollutkaan. Reitit tallentuivat koneelle seuraavaa käyttökertaa varten. Fiiliksit jäivät syvälle muistiin ja maisemat verkkokalvoille, ne täytyy jokaisen itse kokea, niitä ei voi kuvissa eikä tarinoissa kertoa.
Videokoosteet menomatkalta ja paluumatkalta.
1 Pingback