Tällä kertaa suuntana on Eno Joensuun lähellä ja matkaseurana Arto ja Mika K. Ja reittisuunnitelmat sellaiset että kohteessa ollaan jo matkan aikana eli perilläoloa tärkeämpi on jälleen kerran ajaminen ja varsinkin pienien teiden/polkujen ajaminen.
Perjantai 17.9.2021
Lähtö oli perjantaina puoli kymmenen tienoilla. Ensin suuntasin Pitkälahden abc:lle jossa tapasin Arton. Sieltä jatkettiin lossin kautta Soisaloon jossa Mika jo odottikin Kurjalan risteyksessä. Lossilla kävi vanhanaikaiset ja myöhästyimme minuutilla.
Reitti meni pääsääntöisesti pieniä sorateitä pitkin ja toki poimimme matkan varrelta muutamia hankalampia osuuksia aina kun sellaisia oli sopivasti tarjolla. Mikalla ja minulla oli käytössä kypäräpuhelinyhteys joten pystyimme keskustelemaan sivupistoista ajaessa. Arto luonnollisesti luuli koko ajan että kaikki sivupistot ovat oikaisuja reitin nopeuttamiseksi…
Arto sanoo että hyvällä reissulla mopo kaatuu ainakin kerran ja ikäänkuin sanojen vakuudeksi hän hoitikin ekan kaadon pois yhdellä tuollaisella ”oikaisulla”. Toki käytännössä paikoiltaan kun olimme palaamassa pengertä ylös oikealle tielle. Ei vahinkoa miehelle tai kalustolle.
Keli oli syksyisen upea, aurinko paistoi suurimman osan päivästä joskin lämpötila pysyi 6-9 asteen välillä joten nuo ”oikaisut” olivat tarpeen senkin puolesta että niissä jumpatessa miehet aina lämpenivät sopivasti. Yhdessä vaiheessa eteen tuli pieni ojanylitys, siitä taltioitui jopa video.
Päivän mittaan ajettiin mm. sähkölinjojen alla huoltoteitä (luvan kanssa) ja nautiskeltiin hiekkakankailla kulkevia teitä pitkin. Maisemat oli monissa paikoin kohdillaan.
Joissain paikoin opasteet jätti jonkin verran toivomisen varaa! Niinpä yritinkin puhelimella selvittää oikeaa suuntaa…
Enossa käytiin myös yhden vaaran laella jonne loppumatka mentiin melkoista kivikkoa pitkin.
Majapaikkana toimii iso hirsihuvila Pielisjoen rannalla.
Päivälle tuli mittaa noin 8 tuntia ja 300km.
Lauantai 18.9.2021
Liikkeelle päästiin tankkauksen jälkeen Enosta klo 10 maissa ja tänäänkin lämpötila on aamulla vain noin 6 astetta.
Aamun aluksi jouduttiin ajamaan vähän matkaa asvaltilla mutta pian löydettiin jo sekaan pieniä/huonoja teitä. Ajoimme mm. erään harjun päällä soramontun reunaa pitkin, puunylityksiltä välttymättä.
Ajoimme myös ns. isoja sorateitä jotka olivat aivan huikeaa ajettavaa. Erityisesti särkivaarantie oli uskomaton pätkä jossa ei ollut yhtään suoraa vaan pelkästään erilaisia mutkia höystettynä ylä- ja alamäillä sekä nyppylöillä. Mutkaisin tie jonka olen ikinä kokenut.
Lounaaksi paistoimme makkaraa järven rannalla upealla paikalla.
Lounaan päälle sopi hyvin pieni jumppa hieman heinittyneellä uralla jossa kaatunut puu aiheutti kiertolenkin metsän kautta.
Iltapäivällä pistäydyimme myös Mikan kaverin mökin pihassa.
Lauantain reitin kääntöpiste oli EU:n itäisin piste jossa kävin nyt toista kertaa.
Oli kyllä aika erikoinen tunne puserossa sinne ajaessa sillä oman ja samoin Mikan (siis SavonSurauttelijat-Mikan, ei reissussa nyt mukana olevan MikaK:n) kurapyöräilyuran ensimmäinen reissu suuntautui juuri tänne useita vuosia sitten. Monenlaista ehdin miettiä ja muistella matkan varrella…
Ajatuksistani minut havahdutti se että jalkajarrun poljin katkesi. En huomannut varsinaista katkeamista vaan sen että jossain vaiheessa poljin tuntui oudon pieneltä. Poljin oli aiemmin vääntynyt osuttuaan kiveen ja sen vuoksi se antoi nyt periksi. Etsimme hetken poljinta oletetusta tippumispaikasta mutta ei sitä löytynyt joten jatkoimme matkaa kohti Ilomantsia.
Ilomantsissa tankkasimme mopot ja yritimme saada ruokaa nesteeltä. Siellä oli keittiö jo kiinni joten siirryimme paikalliseen pitseriaan. Syönnin jälkeen päätimme ajaa takaisin majoitukseen hieman suunniteltua reittiä suoremmin mutta kuitenkin pieniä uria etsien. Sellaisia löytyikin hienosti.
Lopulta saavuimme Enoon ja kaupan kautta mökille noin klo 19.30 eli ajopäivän strategiset mitat olivat noin 10 tuntia ja 360km. Kyllä sauna kelpasi illan päätteeksi…
Sunnuntai 19.9.2021
Tänään oli tarkoitus ajaa kotiin mukavia pikkuteitä pitkin. Keli tuttu: poutaa ja 6 astetta ”lämmintä”. Aluksi ajeltiin pieni pätkä asvalttia ennenkuin päästiin nautiskelemaan samoista sähkölinjojen alustateistä kuin perjantainakin.
Välillä aina ajeltiin vähän asvaltilla ja välillä kivaja pieniä hiekkateitä ja mm. upeaa järvenrantamaisemaa Onttolan lähellä. Yhdessä kohtaa käännyimme pienelle traktoriuralle ja siellä vastaan tuli polttopuusavottaa tekemässä oleva pariskunta. Kysyimme ystävällisesti että saammeko mennä uran nätisti ajaen läpi. Vastaus oli: ”Saatte, mutta vasta kun on katsottu ensin millaiset pyörät teillä on alla”. Pyörät saivat kehuja ja meille myös kerrottiin edessä olevasta ”mielenkiintoisesta” hiekkarinteestä. Se olikin oikein mukava!
Kun sitten vähän aikaa jatkettuamme saavuimme Huhmarisen lomakeskuksen lähelle, Mikan oli aika kääntyä takaisin Enon/Joensuun suunnalle ja me jatkoimme Arton kanssa matkaa kohti Polvijärveä. Pistäydyimme pikaisesti äitini kotipaikan pihassa.
Tämän jälkeen seurasimme suunniteltua reittiä isojen salomaiden läpi metsäautoteitä pitkin. Yhdessä kohdassa tuli ensin vastaan kielletty ajosuunta merkki ja sen vuoksi lähdimme vaihtoehtoiselle reitille jossa sitten tie oli katkennut ojan ja kaatuneiden puiden takia.
Tästä kuitenkin selvittiin kiertäen metsän kautta mönkijänuraa pitkin: Lyhyt video.
Tuon jälkeen jatkui vielä vähän aikaa metsäautotiet ja sitten ajettiinkin tietä joka on selvästi ollut asentaessa liian pitkä päätepisteidensä väliin ja asentajat ovat joutuneet sen ryttäämään pahoille mutkille ja mäille. Kyseinen tie on onnivaarantie, aivan huikea mutkatie ja vieläpä erinomaisessa kunnossa.
Onnivaarantien jälkeen suunnattiin enemmän tai vähemmän suorinta tietä kohti Tuusniemeä ja nyt oli sääennusteen vastaisesti sateenuhka päällä ja jopa satoikin hetken aikaa. Ei onneksi kuitenkaan niin paljon että olisi tarvinnut laittaa sadeasua päälle.
Tauolla käytiin Tuusniemellä ja siitä jatkettiin vielä vähän matkaa yhdessä kunnes Arto jatkoi eteläiselle saapumisreitille Kuopioon (eli puutossalmen lossin kautta) ja minä pohjoisen kautta.
Tälle päivälle tuli mittaa noin 5 tuntia ja 240km.
Oli kyllä aivan huikea reissu! Yksi keskeinen asia tällaisissa ajoissa on että porukalla on yhteinen näkemys lähdetäänkö aina kokeilemaan huonompia osuuksia vai ei. Tässä porukassa kaikilla oli tosi samanlaiset toiveet minkä vuoksi reissu onnistui erinomaisesti. Kiitos Arto ja MikaK!
Yhteensä ajokilometrejä kertyi reilut 900.
Leave a Reply