Itse asiassa kesäkauden virallinen avaus tuli suoritettua jo reilu viikko sitten lyhyellä iltasurautuksella Aten ja Arin kanssa mutta silloin ei tullut otettua lainkaan kuvia ja muutenkin kyseessä oli niin lyhyt surautus että siitä jäi kirjoittamatta blogiin.
Nyt Vapun jälkeisenä sunnuntaina oli hyvin aikaa käydä surauttamassa ja lumetkin alkaa olla niin vähissä että useimmat tiet on ajettavissa läpi. Atte ehdotteli surautusta ja minä olin innolla mukana. Tällä kertaa päätettiin ajella Vehmerin lossin takana pikkuteillä ja viime kesältä löytyi reitin pohjakin sopivasti. Keli oli aurinkoinen ja lämmintä 5-10 astetta joten oli oikein mukava lähteä ajamaan. Lisäksi uutena asiana myös Atelle saatiin nyt kypäräpuhelin käyttöön joten ajaessa ei tarvitsisi koko ajan pysähdellä vaan reitti-ideat jne. pystyisi juttelemaan ajaessa.
Tankkauksen kautta mentiin suoraan lossille ja siitä sitten melkein saman tien poikettiin reitiltä kun nähtiin tien sivussa pikkuteitä/kärrypolkuja joita oli mukava surautella, paikoittaisista lumisista kohdista huolimatta. Nyt myös Sami pääsi testaamaan Aten uutta pyörää ja on se kyllä melkoinen tykki. Kevyt ja ketterä ja tehoa riittävästi! Eturenkaan säästäminen tällä on helppoa, takarenkaan ei niinkään 🙂
Jonkun aikaa leikittiin noilla pienellä alueella risteilevillä teillä ennenkuin jatkettiin varsinaisella reitillä. Pieni pätkä isompaa soratietä ja sitten taas pienelle kärrypolulle ja sen kautta metsäautoteille. Tuttuja uria mutta aina joka kerralla vähän erilaisia, varsinkin talven jäljiltä. Mukavia ajettavia! Tällaista pienten teiden ja ajoittaisten kärrypolkujen vuorottelua tämän päivän reitti paljolti olikin, tosin löysimme muutamia todella hyviä uria poikkeamalla suunnitellulta reitiltä sivuun aina kun näimme kiinnostavannäköisiä uria jotka kartan perusteella olisivat läpiajettavia. Välillä eteen tuli aina lumikohtia ja jossain välissä ajettiin vähän pidemmältikin lumella mutta onneksi se oli kovaa eikä upottanut joten rauhallisesti ajaen siitä selvisi ilman jumppaa.
Reitillä oli myös ennalta tiedossa pari kohtaa joista ei enää saisi ajaa läpi (niihin oli ilmestynyt puomi tai kieltomerkki) ja nyt oli ajatuksena etsiä niille vaihtoehtoisia reittejä. Samoin reitiltä poistettiin pari pihaan vievää osuutta, ihan turha ärsyttää paikallisia ajamalla pihojen läpi/vierestä jos sen voi välttää ilman että reitti merkittävästi huononee.
Yhdessä kohtaa, jo lenkin loppupäätä lähestyttäessä huomattiin tien sivulle menevä metsäkoneen särkemä tieura joka oli kuitenkin merkattu kartassa ajopoluksi (eli laillinen ajettava ura) ja kun se vaikutti olevan myös läpiajettava, päätimme ajaa sitä kautta. Ura alkoi jouhevana ja mukavana, joskin hieman teknisenä ja muuttui aika pian jo melko haastavaksi. Se tarjosi mm. kivikkoista ylämäkeä ja muutenkin haastavia kohtia ja varsinkin runsaasti syviä metsäkoneen renkaiden tekemiä uria jotka olivat täynnä vettä ja mutaa.
Varsinkin pari kohtaa oli sen verran syviä että saappaan varresta meni vähän vettä sisään mutta onneksi lahkeet estivät pahimmat tulvimiset kengän sisälle. Tuota osuutta oli arviolta pari kilometriä ja se oli kyllä muutenkin hyvän reitin kruunu! Oli todella hauska ajaa vaativia, teknisiä paikkoja läpi ja vieläpä ilman kaatoja tai vaurioita. Tuolla osuudella viimeistään saatiin pyörät ja miehet kuraisiksi!
Loppumatkalla vielä ajeltiin pikkuteitä ja bongattiin pari hyvännäköistä sivu-uraa jotka kuitenkin tällä kertaa jätettiin tutkimatta kun molemmilla alkoi olla jo nälkä. Jääpähän seuraavalle kerralle tsekattavaa. Lossia aurinkoisessa kelissä odotellessa oli mukava kerrata reitin huippukohtia ja miettiä jo tulevalle kesälle reissuja. Kiitos Atte ajoseurasta, ja tällä kertaa myös juttuseurasta ajon aikana!
Leave a Reply