Heinjoen Enduroreitillä

Atte on uusi tuttavuus jonka kanssa kontakti syntyi Kuopion seudun kurapyöräilijä-ryhmän kautta. Hän on ollut siellä aktiivinen ja pyytänyt useamman kerran ajamaan. Nyt vasta sain aikataulut natsaamaan ja lähdimme testaamaan Heinjoen uudehkoa enduroreittiä talvikelissä. Atte oli tuon reitin kertaalleen ajanut läpi syksyllä joten hän tiesi suunnilleen mitä tuleman pitää mutta minulle reitti oli kokonaan uutta uraa.

Ajamaan lähdettiin meidän pihasta josta on lyhyt matka reitille ja siten voitiin lähteä kevyessä varustuksessa. Hikistä urakkaa kun kuitenkin etukäteen oli odotettavissa. Itse lähdin ihan kesäajovaatteissa ja jälkikäteen ajatellenkin se oli juuri sopiva varustus.

Reitin alkuun oli 5km matka joten hetkessä oltiin kohteessa. Lunta ei onneksi vielä ollut hirveästi joten varsinaista spooriakaan ei ollut – onneksi! Itse en ainakaan olisi spooriin halunnut lähteä ajamaan.
Vähän mietitytti lähteä tuolle reitille kun ei ollut siitä muuta tietoa kuin Aten kokemukset syksyltä, ja silloin hänellä oli ollut aikamoinen urakka päästä reitti läpi. Tosin suurin syy oli ollut mutainen/märkä keli ja liian katuorientoitunut rengastus. No nyt meitä olisi kaksi nostelemassa mopoja tarvittaessa.

Kamerat viritettiin käyttöön ja lähdettiin matkaan. Atte meni edellä ja minä perässä. Aluksi ajaminen tuntui vähän huteralta ja toki koko matkan haastetta aiheutti se että lumen alla oli kesän jäljiltä renkaiden tekemä ura joka veteli pyörää sinne tänne. Nopeasti ajamiseen muilta osin tottui ja homma alkoi olla nautinnollista.
Välillä ura oli niin syvä että jalkatapit tai pohjapanssari osui reunoihin/kiviin mutta niistä kohdistakin selvittiin yleensä melko hyvin. Parissa kohtaa piti nousta auttamaan toisiamme että saatiin pyörät yhdessä raahattua yli niistä kohdista missä maastovara ei riittänyt.

Reitillä on muutama hankalampi nousu ja lasku mutta nyt piikkirenkailla niistä ei ollut ongelmaa. Atte kippasi pari kertaa mopon paikaltaan kun jalka ei yltänyt maahan asti (kuoppaan) mutta niissä ei käynyt mitenkään. Itsellä mopo kallistui kerran kun yhdessä työnsimme sitä hankalassa kohdassa.

Pidimme taukoa reilussa puolessa välissä ja siinä oli hyvä jutella mopojuttuja ja tutustua hieman toisiimme.

Yhteinen harrastus antaa jutunaiheita mukavasti ja pyörätkin ovat melko samanlaiset. Kiva oli havaita että kyseessä on mukava heppu ja vielä kiinnostunut samankaltaisesta ajamisesta kuin minäkin, eli sellaisesta missä ajetaan haastavampia/teknisempiä reittejä.

Tauon jälkeen jatkoimme loppumatkan joka ei ollut niin haastava kuin alkuosa, toki pari hieman vaikeampaa kohtaa siinäkin oli. Niistä selvittiin hienosti. Parissa kohtaa vähän joutui miettimään mistä reitti kulkee kun aiempia jälkiä ei ollut. Löytyi kuitenkin ja läpi päästiin. Aikaa taisi mennä taukoineen alle tunti.

Ajelimme sitten pienen tauon jälkeen takaisin meille ja testailin Aten tankorukkasia omaan mopoon. Ne sopivat hyvin ja samanlaiset pitää itsellekin käydä ostamassa. Saa käsille vähän paremmin tilaa.
Muutenkin juteltiin vielä tovi mopohommista ja sovittiin videoiden jakamisesta/muokkaamisesta ennenkuin Atte jatkoi matkaa kotiinsa.

Kiva ja sopivasti hikinen reissu, kiitos Atte! Tämä kyllä pitää käydä ottamassa pian uusiksi.

Atte editoi ystävällisesti päivän surautuksesta kaksiosaisen videokoosteen: Osa 1 ja Osa 2.