Viimein löytyi yhteinen ajankohta ja pääsimme Jaakon kanssa pienelle surautukselle. Keli on ajankohtaan nähden oikein kesäinen ja ruskan myötä metsät upean näköiset!
Liikkeelle lähdettiin klo 13 ja ensin suunnattiin tankkaamaan matkukseen. Toki sinnekin mentiin kestopäällystettä vältellen. Tankkauksen jälkeen sitten varsinaiselle reitille ja aika pian Sami huomasi kartalta kiinnostavan uran ja sitä päätettiin testata. Hyvä traktoriura, tosin heinikkoinen ja liukas, vähän kivikkoinenkin. Eli parhautta! Yhdessä kohtaa kypäräpuhelimesta kuului edellä ajavan Jaakon kiroilu ja hetken päästä syyksi paljastui tielle kaatunut puu jonka yli molemmat kuitenkin selvisivät ongelmitta.
Sen sijaan ongelma aiheutui tuon uran lopussa todella liukkaalla heinikolla kun Jaakon pyörä kaatui liikkellelähtiessä paikaltaan. Liukas ylämäki ja pyörä alamäkeenpäin kaatuneena, Jaakko yritti nostaa pyörää yksin pystyyn ja silloin vasemmasta kädestä kuului kova rusahdus hauislihaksen tienoilta. Ilmeisesti jonkinlainen revähdys mutta ainakaan aluksi käsi ei ollut hirveän kipeä.
Sami palasi avuksi nostamaan pyörän pystyyn ja siitä jatkettiin sitten matkaa Jaakon käden kuntoa tunnustellen. Vaikutti siltä että ajaminen ei aiheuta kipua joten päätimme jatkaa suunniteltua reittiä pitkin.
Matka jatkui metsäautoteitä pitkin kierrellen Kurkimäkeen jonne saavuttiin niin erikoista reittiä että ei heti edes meinattu tajuta missä ollaan. Siitä sitten jatkettiin pienen hiekkatien kautta röykkyiselle traktoriuralle ja lyhyeksi pätkäksi moottorikelkkareitille. Hienosti Jaakko noista osuuksista selvisi kipeän käden kanssa ja painavalla pyörällä. Melkoisen liukasta vaan meinaa olla…ja lämmintä. Jaakko kaivoi laukusta kevyempää ajohanskaa ylle.
Sitten vuorossa oli pidempi pätkä muutamia pieniä sorateitä ja metsäautoteitä. Oli kyllä mukava kruisailla niitä pitkin rauhallista vauhtia jutellen niitä-näitä. Hirvenmetsästys on käynnissä joten molemmilla oli automaattisesti ekstravarovainen ote ajamisessa. Yhdessä kohtaa mutkan takaa keskellä kapeaa tietä vastaan tullut pakettiauto hieman yllätti ja Jaakko ajautui tien reunan irtosepelin päälle jossa vähän aikaa mutkiteltuaan pääsi takaisin uralle. Vauhtia ei tuossakaan kohtaa onneksi ollut joten ei vaaratilannetta.
Reitillä oli vielä yksi muutaman kilometrin pätkä röykkyisempää traktoriuraa ja ennen sinne lähtöä Sami kyseli Jaakolta muutamaan otteeseen käden tilannetta. Onneksi se ei tuntunut vaivaavan liiaksi joten jatkoimme reitillä myös tuon haastavamman osuuden. Se menikin hyvin vaikka todella liukasta ja aika kivikkoista paikkapaikoin olikin. Välillä toki piti pitää pieni tauko.
Yhdessä kohtaa Jaakon Gessu meinasi jäädä sutimaan ylämäkeen ja Sami kävi tuuppaamassa hieman vauhtia.
Tuon osuuden jälkeen jatkettiin Samin paria päivää aikaisemmin ajamalla reitillä ohittaen tuttu sohva.
Valtava mäki ajettiin tällä kertaa ylöspäin ja nyt sen alkuosan jyrkkyyden huomasi paljon selvemmin.
Loppumatka olikin sitten lähinnä asvalttisiirtymää, toki kaikki mahdollisuudet kestopäällysteen välttämiseen käytettiin hyväksi.
Oli kyllä taas mahtavaa päästä ajamaan yhdessä jonkun kanssa, itsekseen ajelukin on kivaa mutta ei läheskään niin mukavaa kuin porukalla.
Videokooste surautuksesta.
Leave a Reply