Moskova – Volgograd 980km
Aamulla startti onnistui hienosti. Otin vähän pirtelöä ennen aamupalaa ja sen jälkeen pakkailin tavarat kasaan. Hotellilta oli isolle tielle 400m(kuka lie valinnut paikan) ja matkalla oli vielä huoltoasemakin, josta sain tankin täyteen. Ei tarvinnutkaan käyttää varakannua. Niin lähdin liikkeelle puol ysin aikoihin tankki täynnä.
Pirtelön lisäksi kävin aamupalalla.
Tie oli helppoa motaria ja muutaman käännöksen jälkeen oli Volgogradiin johtavalla väylällä. Tällä kertaa aurinko paistoi ja kilometrit juoksi. Matkavauhtina pidin motarilla 130-160km/h, tie oli hyväkuntoista nelikaistaista tietä. Pari kaistaa molempiin suuntiin. Tuo vauhti tarkoittaa, että bensaakin kuluu. Pääsin vaille kolmesataa kun piti tankata. Eka tankin vedin taas formulatyylilla parissa minuutissa.
Matkaan mahtui kyllä muutama tietyö tässäkin vaiheessa, mutta pääsin helposti aina keulilla parin kymmenen kilsan jonojen kärkeen. Yhdellä kerralla oli vähän ahdasta ja piti ottaa laukulla vähän nojaa kaiteesta. Aika mukavasti se pehmyt laukku viilettää kaidetta vastenkin, ei pompauta ikävästi takaisin. Onneksi vauhtia ei ollut hirveästi.
Eka tauko ja tankkaus tuli jossain 560km kohdalla. Matka oli taittunut todella nopeasti ja jäljellä oli enää 420km. Tuntui, että tässähän ollaan kohta perillä. Ruoka oli hyvää tai ainakin söin siitä suurimman osan. Juoma jäi kyllä lasiin mitä lie ollut. Onneksi vatsa toimii normaalisti ja kävin vain nesteenpoistossa. Vessat oli tuttua ”kuralla” päällystettyjä kaakelikoloja lattiassa. Haju… epämiellyttävä.
Ravintola jossain.
Ruuan jälkeen lähdin painamaan eteenpäin tietöiden kohdalla jarrutellen. Nyt matka alkoi hidastumaan, vaikka omasta mielestä tulin ripsakkaa vauhtia. Kilometrit eivät vaan juosseet. Ja sitten se iski se sadekin. Pari kertaa olin päivän aikana roikkunut taas löysässä hirressä sateen takia. Nytkin yritin ajaa karkuun, mutta pakko oli pysähtyä vetämään sadetakki niskaan kolme sataa kilsaa ennen perillä pääsyä märän takin päälle.
Sateella ajaminen on todella tuskaa, täällä tiet varsinkin uudet on hiton liukkaita. Varmaan laittavat samperi saippuaa uusiin pintoihin. Se tekee ajamisesta älyttömän, tarvitsee hirveän tilan omalle kaistalle palatessa kun ei uskalla jarruttaa. Samoin tietty näkyväisyys häviää. Ja rukkasilla ajaminen on kurjaa, lipsuu koko ajan ja tuntuma on surkea.
Täytyy sanoa, että en nauttinut. Siihen vielä alitehoisilla autoilla ohittelijat, jotka varaa vasemman kaista koko päiväksi. Matkan teko suorastaan pysähtyi, kun mukaan tuli vielä tietöitä. Kun oli 150km jäljellä heitin sadehanskat pois ja ajoin nahkahanskoilla vaikka ne kastuvatkin. Tuntumaa oli pakko saada lisää. Niinpä lämpimän kelin rukkaset meni ihan litimäräksi.
Ja rukkaset pois, vähän vähemmän oli just tuolloin sadetta.
Sadetta piisasi aina perille asti. Ennen hotellia pysähdyin vielä tankille joten aamulla saan liukkaan lähdön. Hotelli on hieno, neljä tähteä ja mulla on yli kerros. Siis huone sieltä.
Hotelli:
Suihkun ja pirtelön jälkeen suuntasin kaupungille kävelemään ja syömään. Ihan hieno city. Ruokana oli pitsaa, joka oli muuten herkullista. Liekkö vaan ollut nälkä:)
Muutama kuvatus kaupungista:
Rankka päivä kymmenen tuntia ja 980km. Luulin että olisin päässyt nopeammin, mutta tietyöt syö nopeasti keskinopeudet. Päivä kuitenkin ohi ja salille ei tee enää mieli:)
Huomenna edessä rankka siirtymä vähän pienemmällä tiellä kohti Kaukasusta!
Leave a Reply