Kaukasus 2019

Muutaman mutkan ja sattumien kautta Mika on tänä vuonna lähdössä yksin reissuun. Sami kävikin jo aikaisemmin reissussa Trophy-hengessä vähän haastavammissa maastoissa Akin kanssa. Reissu suuntautui Karjalaan sekä Äänisen rannoille. Linkki Samin ja Akin reissuun.

Suuntana on etelä ja tällä kertaa painutaan aina Georgiaan ja Tbiliisiin asti. Reissulle kerääntyy mittaa 15 päivää, joista yksi päivä on lepäämistä ja Tbiliisiin tutustumista varten. Kilometrejä tulee kaikkiaan aika tarkalleen 8000km, kun paluumatkalla on tarkoitus poiketa vielä Krimin kautta katsastamassa Kertšinsalmen silta. Samalla ihailla vähän Mustameren maisemia.

Reissusta erikoisen tekee tosiaankin se, että tällä kertaa matkalla ollaan yksin. Valmistautuminen on tietysti haasteellisempaa kun kaikki pitää muistaa itse. Toki myöskin tavaraa lähtee vähän enemmän mukaan kun mm. kaikki työkalut täytyy löytyä itseltä. Toki myöskin liikkumisessa itse reissun aikana täytyy olla varovaisempi kun siipimies puuttuu. Tämä on uusi ja haastava tilanne, mutta eiköhän tästä selvitä.

Olen tehnyt tuttavuutta internetin välityksellä kohdemaihin ja minulla onkin nyt kavereita sekä Georgiassa että Krimillä. Kummassakin paikassa olen tervetullut ja jos vaan tarvitsen minkälaista apua tahansa voin heille soitella. Tämä on kyllä hienoa tässä mopoiluyhteisössä, aika helposti saa etukäteenkin jo varmisteltua kontakteja. Venäjän osalla onkin jo sitten rutosti ”vanhoja” tuttuja joiden puoleen voi aina kääntyä.

Matkaa on toki suunniteltu vähintäänkin riittävästi sekä kalustoa on uusittu ja miestä on ”kuntoutettu”. Viime vuoden reissun iskari-episodin jälkeen Gessu on saanut alleen entistä ehommat iskarit. Niin ikään viime vuoden reissun laukku-episodin jäljiltä on myöskin uusi laukkusarja telineineen ja tarvittavine alustoineen sekä työkalubokseineen hommattu. Nyt siis lähdetään pehmeillä laukuilla matkaan, toivotaan että kestävät. Toki maaston haastavuus ei tule olemaan kummoinen, vaan aika paljon mennään asfaltilla ja pitkää siirtymää. Maaston ja pitkien siirtymien takia renkaiksi alle lähteekin tällä kertaa uudet Contin TrailAttackit.

Pyörään on asennettu takasatulan tilalle paikka Rotopaxin kolmelle gallonalle polttoainetta ja gallonalle vettä. Näillä pitäisi menovesi riittää sekä pyörälle, että kuskille. Reppuun lähtee tietysti mukaan kuivamuonaa ja keitinvehkeet ruokien valmistukseen.

Vaikka uusi teltta tulikin makuualustoineen sekä pusseineen hommattua, niin ne jäävät tällä kertaa kotiin. Teltta on kuitenkin muutamalla koenukkumisella todettu sangen toimivaksi kapineeksi. Tällä reissulla se tulisi olemaan kuitenkin vain turhaa kuormaa. Matkalle lähtee hätämajoitusta varten ainoastaan laavukangas, jonka alla voi tarvittaessa pitää sadetta tai ummistaa vähän silmiä.

Reissukokonaisuudella on suoritettu shakedownit käymällä TET-reittiä pitkin Kuopiosta Raatteentiellä. Hyvin kalusto pelasi, eikä edes hirveännäköiset lisävalotkaan tippuneet kesken leikin. Valot on todella rumat(löyty vanhat valot hyllystä), mutta jospa niillä saisi levennettyä valokeilaa kaarreajamista varten. Säätäminen on vielä tekemättä koska ensin piti testata, että pysyvätkö ne edes vauhdissa mukana. Valokantama pyörän 35W tupla-xenoneilla kun on ihan riittävä jo entuudestaan.

Pyörä kävi viime viikolla huollossa CHK:lla Paavon tykönä ja vielä meinasin kertaalleen vaihtaa öljyt ennen lähtöä. Renkaat on vielä kans vaihdettava takaisin TrailAttackeihin, kun siinä on nyt TKC80 TET:n jäljiltä vielä alla. Pieni miinus ja murhe tulee navista, joka tuntuu kiukuttelevan aina välillä. Sammuttelee mukavasti virtoja kun akku alkaa loppumaan, vaikka sen kytkeekin laturiin paikalleen. Toivotaan, että tästä ei tule turha haaste matkan aikana. Vaikka kaipa tuolla pärjää ilman naviakin opastekylttien perusteella.

Majoitukset on tietysti varailtu jo hyvissä ajoin etukäteen. Mielenkiintoisin tapaus on Krimin varaus, majoitusta ei löytynyt bookingin kautta vaan jonkun zenhotelssin kautta. Saas nähdä minkälainen majoitus siellä oikein odottaa, mutta ainakin reissun kallein mesta se joka tapauksessa on. Muilta osin kaikki majoitukset on suhteellisen isoja ja edullisia hotelleja, joten niiden löytäminen pidemmänkin ajorupeaman jälkeen pitäisi olla suhteellisen helppoa.

Itse kohde eli Kaukasus vuoristo on todella näyttävää seutua ja onhan siellä myöskin Euroopan korkein vuori Elbrus. Kovat odotukset minulla on myöskin paljon kehuttuun Georgiaan. Siellä ihmiset ovat todella ystävällisiä ja ruoka pitäisi olla hyvää sekä edullista. Maisemista on turha lähteä puhumaan, niitä täytyy sitten katsella kun saan valokuvia otettu. Toki mitään kunnollista ei kännykällä ja onnettomalla kypäräkameralla saa aikaan. Suuri haaveeni oli saada drone mukaan kuvaamaan vuoristoja, mutta tällä kertaa se jäi vain haaveeksi. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Kännykällä tai yleensäkin maantasosta kuvaamalla ei juurikaan kummoista käsitystä saa aikaiseksi varsinkaan vuoristossa.

Sunnuntaina on tarkoitus aloittaa pakkaaminen ja viikon päästä ollaankin sitten jo menossa kohti Pietaria. Blogia yritän jaksamisen puitteissa kirjoittaa, mutta ainakin Faceen tulee joka päivä jotakin fiiliksiä jos vaan yhteydet pelaa. Englanninkielinen versio jää tällä kertaa ainakin uupumaan, itsellä kun ei tuo kielipää riitä kääntötyöhön.

Vähän on odotuksentuntua ilmassa…