Tänään oli hieman erilainen reissupäivä. Aki heräsi viideltä tuloillaan olevaan flunssaan tms. mutta sai vielä joten kuten nukuttua otettuaan lääkkeitä.
Liikkeelle lähdettiin reilua tuntia aiemmin kuin edellispäivänä eli noin varttia vaille yksitoista. Ensimmäisenä oli ohjelmassa tankkaus, se vaati muutaman kilometrin poikkeamaa reitiltä mutta mikäpä siinä hyvässä kelissä ajellessa.
Akin vointi oli orastavasta flunssasta huolimatta kohtuullinen joten lähdimme ajamaan suunniteltua reittiä pitkin, tarkoituksena seurata voinnin kehittymistä ja tehdä sitten tarvittaessa muutoksia reittiin. Etukäteen oli jo tiedossa kaksi mahdollista oikaisua.
Tie oli kohtuullisen kuntoista asvalttia ja hetkittäin jopa hyväkuntoistakin. Matka eteni jouhevasti mutta Akin vointi meni huonompaan suuntaan joten päätimme hyödyntää heti ensimmäisen oikotien. Se lyhentäisi matkaa yli 150km verran mutta oikotie itsessään osoittautui noin 10 kilometrin pätkäksi huonoa tietä (siis tietä joka olisi normaalitilanteessa oikein hauskaa ajettavaa).
Kyseinen pätkä meni kuitenkin melko mukavasti, mitä nyt yhden vesiesteen jälkeen Sami kaatoi pyörän paikaltaan kun jalka ei yltänyt kaltevalla pinnalla maahan. Kuva jäi ottamatta kun bensatankin korkista alkoi valua bensaa maahan ja sivulaukun päälle.
Oikotien jälkeen matka jatkui huonolla soratiellä ja Käppäselän kylän kohdalla reitti vei junaradan vartta vasemmalle kunnes muutaman kilometrin jälkeen tie vaihtui niin pieneen että päätimme tässä tilanteessa etsiä vaihtoehtoisen reitin.
Se löytyikin näppärästi mutta toki ennen hyvälle tielle pääsyä piti ajaa parikymmentä kilometriä huonoja teitä.
Kun sitten pääsimme Pietari-Murmansk – valtatielle, taisi Akilla päästä helpotuksen huokaus. Toki jäljellä oli vielä lähes kahden tunnin matka hotellille Petroskoihin ja kyllä mies selvästi hiljeni matkan aikana, varmasti tuskainen taival huonovointisena. Perille kuitenkin päästiin, matkalla pidettiin yksi lyhyt tauko valtatien varressa ja napattiin proteiinipatukoista energiaa. Sami myös voiteli pyörän ketjun kun aamulla se oli päässyt unohtumaaan.
Petroskoita ei jääty tässä vaiheessa katselemaan vaan ajettiin suoraan hotellille joka on jonkinlaisen ulkourheilukeskuksen yhteydessä.
Kokonaismatka noin 230km ja ajoaika reilut 4 tuntia.
Akin jäätyä hotellille lepäämään, Sami lähti etsimään uusia takajarrupaloja sillä nykyiset ovat lähes lopussa. Niiden löytäminen Petroskoita osoittautui melkoisen haastavaksi. Neljästä eri liikkeestä yritettiin mutta ei onnistanut.
Yhden liikkeen pihassa jo purettiin nykyiset palat irti pyörästä malliksi mutta ei auttanut. Eikä sekään että asiakkaana ko. liikkeessä käynyt Slava ystävineen tarjoutui ottamaan omista pyöristään jarrupalat Samille sillä palat olivat hieman erikokoiset.
Slava ja muut RallyBrothers kaverukset ovat matkalla Moskovasta Murmanskiin ajelemaan ja mopot oli peräkärryssä mukana.
Nyt kuitenkin on tiedossa yksi liike, suomalaisen jokikoneen tytäryhtiö, josta palat pitäisi huomenna liikkeen aukiollessa löytyä… Tarina jatkuu huomenna, nyt klo 20.30 on aika nauttia päivän ensimmäinen lämmin ateria aamupalan jälkeen.
Leave a Reply