Kesän reissukauden aloituksena tänä vuonna toimi kolmen päivän reissu Pietariin jossa tutustuttiin Venäjän suurimpien moottoripyörämessujen (IMIS19) tarjontaan. IMIS 2019- sivut.
Jälleen kerran reissua odotettiin kovasti, olihan kyseessä kesän ensimmäinen reissu ja lisäksi molemmilla kalusto oli uudistunut talven aikana. Mikalla oli uusi alusta ja laukut, Samilla kokonaan uusi pyörä laukkuineen päivineen. Odotus päättyi pitkäperjantain aamuna 7:30, puoli tuntia sovitusta aikataulusta edellä. Mika oli kerennyt jo valmistautua aamulla yli kolme tuntia kotonaan, eikä Samikaan heti sängystä ajoon lähtenyt. 
Keli oli kaunis mutta viileä ja teillä hiljaista. Varsinkin Mikan takin hihojen uusista isoista vetoketjuista virtasi raikasta ilmaan takin sisälle. Matkaa tehtiin vitostietä pitkin Juvalle asti josta eteenpäin lähelle Puumalaa jatkettiin soralla ja loppumatka rajalle Imatralle taas isoa tietä pitkin.
Rajan ylitys meni kohtuullisen nopeasti vaikka jonoa vähän olikin. 
Sen jälkeen tankkaus lähimmällä huoltoasemalla ja matka jatkui kohti Viipuria jossa nautittiin lounasta Mikalle jo perinteisessä paikassa. Pyörät olivat security-parkissa silmien alla, Mikalla kun ei ole vielä lukkoja uusissa laukuissa.
Reitti Pietariin kulki rantatietä pitkin ja Kronstadtin saaren&siltojen kautta sekä Pietarhovin ohi. Pysähdyimme perinteisesti ottamaan yhden kuvan ennen matkan jatkamista…
Pietarissa olikin sitten iltapäiväruuhkat joten eteneminen oli hidasta.
Matkalla hotellille menimme tapaamaan Egoria johon tutustuimme Altai-vuoristossa viime kesänä. Sovimme että näemme illalla Liverpool-ravintolassa kun Egorin työvuoro loppuu.
Sitä ennen menimme hotelliin joka osoittautui melko kehnoksi, onneksi sentään pyörät saatiin luvatusti parkkiin lukitulle sisäpihalle.
Ennen hotellihuoneen löytymistä sai seikkailla parissa rakennuksessa kolmen eri ”virkailijan” kanssa etsien huonetta, käyden samalla jossain kalleriassakin. Mukavahan se oli kapeita portaita ja käytäviä nälissään ja hikisenä talsia crossikengät jalassa. Pikkuseikkailun ja paperien kopioinnin jälkeen pääsimme kohti huonetta, joka tietty oli kapeiden portaikkojen takana ylimmässä kerroksessa. Kapeilla käytävillä on mukava käppäillä kahden painavahkon kassin ja kypärän kanssa. Ainoa vaihtoehto on kulkea poikittain.
Hotellihuone oli pieni ja ankea, ja mikä parasta, suihku ei toiminut. Sami kuitenkin sai vesihanan tiivistettyä ja suihkun kuntoon mutta siitä huolimatta vettä tuli todella hiljaa ja se oli lämmintä vain hetkittäin. Pääasia, että joukkue voittaa ja edes toiselle tuli vettä suihkusta. Mika ei onneksi ollutkaan hionnut niin hirveän paljon päivän aikana. Toki jos Pietarin keskustasta saa hotellin muutamalla eurolla(alennuskuponkien jälkeen) ei kannata ihan täydellistä odottaakaan. Hotellin tähdet taitavat olla tällä hetkellä vielä taivaalla, seinällä niitä ei ainakaan näkynyt. Onneksi illan seura tuskin valittaa vaikka vähän reissulle saattaisimmekin haista.
Pesut siis hoidettiin joten kuten ja sitten mentiin ruokailemaan lähistölle hampurilaisravintolaan. Viihtyisä ravintola ja hyvä ruoka, erikoisuutena venäläisittäin se että vodkaa ei paikasta saanut vaikka sitä listalla olikin. Eipä silti, meillä oli tarkoituksenakin ottaa vain yhdet aperitiivit joten suurta menetystä ei tapahtunut. Päivällisen aikana Egorin työvuoro päättyi ja otimme taksin Liverpool-pubiin jonne Egor oli ehtinyt juuri ennen meitä. 
Hieman myöhemmin seuraan liittyi Egorin vaimo Alina, joka myös tuli suoraan töistä. Siinä ilta sitten menikin mukavasti hienoja covereita(Deep Purple, Led Zeppelin, Beatles…) kuunnellessa ja rupatellessa niitä näitä sekä samalla nauttien parit juomat, täältä sai votkaakin…
Yöunet jäivät vähän lyhyehköiksi mutta halusimme ajoissa messuille. Hotellivaraukseen ei kuulunut aamupalaa (eikä sitä olisi tuosta hotellista saanutkaan) joten kävimme pikaisella aamiaisella läheisessä ravintolassa. Siellä nautimme blinit (letut) ruokaisilla täytteillä ja viereisestä kaupasta otettiin vielä jogurtit/rahkat.
Sitten taksilla messuille kymmeneksi. Portilla selvisi että paikka aukeaa kuitenkin vasta klo 11 vaikka lipuissakin luki klo 10. Meidät päästettiin kuitenkin sisälle rakennukseen mutta ei varsinaiselle messualueelle vaan vain sen ”aulaan”.
Messut olivat hienot joskin odotettua pienemmät. Esillä oli hienoja pyöriä ja paikalla oli myös joitakin kuuluisia customien rakentajia. Varusteita oli esillä todella vähän. Ulkona esiintyi muutamaan otteeseen EM-kisojen voittaja stunt-kuski ryhmineen ja taitava trial-ryhmä.
Yksi mielenkiintoinen tuttavuus messuilla oli Venäläis-Kazakstanilainen maailmanmatkaaja (http://en.petrukhin.kz/) joka oli kulkenut 10 vuoden ja 250 000 kilometrin verran maailmaa ympäri käyden 150 maassa. Pyöränä valtavan kuorman kanssa BMW K1200LT josta löytyi myös peruutusvaihde.
Messujen kohokohta oli kuitenkin tavata elävä legenda, Anastasia Nifontova joka on ensimmäinen Dakar-rallin Malle Moto -luokassa maaliin ajanut nainen. Aivan kymmenen sakkiin ei suoritus yltänyt, mutta monta kuskia jäi kuitenkin taakse. Osa kilpailijoista myös keskeytti kilpailun. Malle Moto -luokassa (nyk. nimeltään Original by Motul) kuljettavat huoltavat ajokkinsa itse ilman ulkopuolista apua. Näin ollen pitkät ajopäivät venyvät todella pitkiksi ja unet jäävät yöstä toiseen pariin/muutamaan tuntiin.
Nykyisin Anastasian pyörää komistaa hieno tarrakin! (Keskellä kuvaa!)
Sami löysi myös Kovrovezin eli samanlaisen pyörän kuin hänellä on entisöitävänä. Sen omistajalta saatiin vinkkiä mistä Samin pyörään saataisiin tarvittava osa. Messujen jälkeen Sami ja Egor menivätkin etsimään Kovrovezin osaa ja kolmannesta pikkuliikkeestä tarvittava osa lopulta löytyikin.
Mika puolestaan kävi tässä välissä vierailemassa ystävänsä Artemin ja tämän vaimon Anastasian sekä heidän lemmikin Rikkin luona.
Illalla, Egorin lähdettyä kotiin mentiin syömään hotellin vierestä löytyneeseen Beer Houseen ja edelleen yksille Husky Bariin jossa oli jonkinlainen konsertti, lavalla kävi useita esiintyjiä jotka kaikki esittivät covereina kuuluisia kansainvälisiä hittejä. Baarin valinta tapahtui nimen perusteella, Samin uusi pyörä kun on merkiltään Husqvarna jota usein kutsutaan lyhyemmin Huskyksi.
Sunnuntain ohjelmassa oli tavaroiden pakkaaminen, aamupala eilisen tapaan lähiravintolassa ja sitten liikkeelle. Ensimmäinen stoppi oli käväistä Artemin luona kahvilla (teellä) kertoilemassa moporeissuista ja sen jälkeen tavattiin vielä Egor moottoripyörätallillaan. Välimatkaa kyläpaikoilla oli vajaa neljä kilometriä. Käytössä ei ollut kummankaan navit joten liikuttiin puhelimen ohjeiden varassa sokkona, niinpä parin tutustumiskierroksen jälkeen matkaan turhautui aikaa 40 minuuttia. Egor omistaa samanlaisen pyörän kuin Mika joten hän koeajoi Mikan pyörän uuden alustan.
Jutustelemassa kävi myöskin Egorin tuttu joka on paikallinen blogista ja tarvikemyyjä. Häneltä saimme kotiinviemisiksi jos jonkinlaisia purnukoita.(Purnukoiden sisältö piti selvittää Egorilta jälkikäteen.) Jutustelun jälkeen, jo selvästi iltapäivän puolella, aloitettiin kotimatka aurinkoisessa kelissä.
Tällä kertaa ajettiin suorinta reittiä eli moottoritietä pitkin kohti rajaa, poiketen pikaisesti Viipurissa nyt jo koko joukkueelle perinteisessä paikassa myöhäiselle lounaalle. Muutamat reitillä olleet tietyökohdat eivät juuri matkantekoa hidastaneet, paitsi yksi jossa odotettiinkin varmaan lähemmäs puoli tuntia ennenkuin liikennevalo vaihtui vihreäksi. Rajan lähellä tankkaus ja jonon ohi rajatarkastuksiin. Kenties nopein suoritus ikinä, noin puoli tuntia ja olimme Suomen puolella köröttelemässä rajoitusten mukaista vauhtia kohti kotia. Reittinä sama kuin tulomatkalla ja ”pakollinen” stoppi hoidettiin Juvan apsilla.
Hieno reissu jälleen kerran ja se antoi myös varmuuden kalustomuutosten toimivuudesta. Mikan pyörän alusta toimii erinomaisesti ainakin testatuissa olosuhteissa (asvalttia ja soraa, maastoon ei tällä reissulla menty, koska alla oli ”katurenkaat”). Samin uusi pyörä on entistä kevyempi ja maastokelpoisempi, nyt kokemuksen perusteella uskaltaa huoletta sanoa että se soveltuu hyvin myös matkantekoon oikein varusteltuna. Molemmilla uudet sivulaukut toimivat hyvin.
