Reidet hapoilla kelkkareitillä

Aki ja Sami olivat puhuneet ajamaan menosta muutamaa päivää aiemmin mutta mitään konkreettista ei ollut sovittu kunnes Aki ehdotti sunnuntaina iltapäivällä surautusta lyhyellä varoitusajalla. Sami oli heti innolla mukana ja niin Sami ajoi tietä pitkin Akin luo josta siirryttiin moottorikelkkareitille. Reitti vei nopeasti jäälle jota pitkin ajettiin matkuksen lähelle ja siitä eteenpäin sitten nautittiin kelkkareittien patikoista metsässä ja hieman myös pelloilla.

Reitit olivat todellista kumpareikkoa ilman tasaisia kohtia joten kuskien reidet ja kädet saivat hyvän treenin. Jopa siinä määrin että välillä reidet hapottivat oikein kunnolla. Pariin otteeseen pidettiin taukoja ja se helpotti jaksamista. Reitillä kuljettiin alueilla joilla on aiemmin liikuttu lähinnä teitä pitkin joten oli hauskaa aina pölähtää tutulle tielle oudosta suunnasta.

Kelkkaurat olivat erinomaisessa kunnossa siinä mielessä että pohja oli kova, lähes jäinen ja sen päälle parina viime päivänä satanut lumi oli tamppautunut kelkkojen alla kohtuullisen pitäväksi. Ajaminen oli siis nautinnollista ja fyysistä. Pyörien jousitus sai tehdä töitä kunnolla!

Ajelimme arviolta 40km kelkkaurilla kunnes päädyimme järven rannan lähelle aukeaan maastoon, varsinaista peltoa se ei ollut vaan jonkinlaisia puskia kasvoi harvakseltaan sieltä täältä. Tuossa aukealla yllättäen kelkkaura muuttui pettäväksi ja edellä ajanut Sami pääsi tekemään uudella pyörällä ensimmäisen kaadon! Uran pohja tosiaan petti pyörän alla niin että eturengas upposi ja luonnollisesti vauhti loppui siihen. Sami lensi tangon yli ja pyörän perä nousi ilmaan ja kaatui sitten sivulle, ei onneksi Samin päälle. Vauhtia ei ollut paljoa joten Samille ei käynyt kuinkaan ja pyöräkin selvisi kohtullisen pienillä vaurioilla: ohjaustanko kääntyi vinoon ja pleksin tukiraudat vääntyivät vinoon. Lisäksi lediajovalon edessä olevat muovisuojat halkesivat iskusta.

Pienellä jumpalla Samin pyörä saatiin kantavalle alustalle ja Akin pyörä käännettyä paluusuuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa. Olimme jo hieman aiemmin puhuneet siitä että olisi aika suunnata kotiin joten nyt sitten valittiin se tylsempi reitti, maantietä pitkin. Hikisen surautuksen päälle ajo maantiellä sai hampaat lyömään loukkua.

Jälleen kerran kaksipyöräisellä ajaminen nosti hymyn huulille ja lisäsi entisestään kesän odotusta!