Suuri seikkailu lähestyy!!!
Pikku hiljaa kaikki alkaa olla valmista reissuun lähtöä varten. Matkaan on tarkoitus lähteä 3.elokuuta ja tulla takaisin 23. päivä. Matkamme suuntautuu Venäjän Altai-vuoristoon, jonne on matkaa yhteen suuntaan noin 5000km. Samalla käymme Mongolian puolella ja paluumatka ajellaan Kazakstanissa olevan entisen Neuvostoliiton ydinkoealueen kautta. Kaikkiaan matkalle kertyy kilometrejä noin 12000 ja ajopäiviä 19 kappaletta. Vietämme matkan aikana kaksi lepopäivää. Ensimmäinen lepopäivä on Barnaulissa aivan Altai-vuoriston äärellä ja toinen sitten kotimatkalla Moskovassa. Näin ollen keskimääräinen ajopäivän pituus tulee olemaan noin 630km.
Tästä linkistä löytyy reittikuva suurempana, lipuilla merkattu suunnitellut yöpymispaikkakunnat.
Matkaa on valmisteltu melkein vuoden verran. Etukäteen olemme hankkineet tietoa paikallisilta matkan varrelta ja tutustuimme samalla Barnaulissa asuvaan ystävälliseen kolmikkoon joka nyt odottaa meitä vierailulle. Kolmikosta yksi puhuu englantia, muut vain Venäjää. Kielitaito ei meillä ihan siihen Venäjään riitä kovinkaan hyvin, mutta eiköhän me jotenkin pärjätä. Majoitumme Barnaulissa heidän luonaan ja he esittelevät meillä kotikaupunkiaan lepopäivän aikana. Barnaulhan on sikäläisittäin pikku kaupunki, koska siellä on selkeästi alle miljoona asukasta. Jos tarvetta esiintyy niin meidän kierrellessä kaupunkia mopoille tehdään tarvittavia huoltotoimenpiteitä.
Barnaulista jatkamme sitten matkaa etelään ja yövymme seuraavaksi Aktachissa. Siitä muodostuu meille tukikohta neljäksi yöksi. Aktachista käsin käymme kevennetyillä pyörillä Teletskoye-järvellä sekä Mongoliassa. Paluumatkalla Mongoliasta olemme siinä vielä yhden yön jonka jälkeen on tarkoitus siirtyä yhden väliyöpymisen taktiikalla kohti Kazakstania.
Kazakstanissa vieraillaan Neuvostoliiton aikaisella Semipalatinskin ydinkoealueella kauhistelemassa mitä kaikkea pahaa se ihminen saa halutessaan aikaan. Paikka on autio, mutta kokemus on paikalla käyneiden mukaan pysäyttävä. Kazakstanissa yövytään yksi yö myöskin pääkaupungissa Astanassa sekä Kostanayssa.
Astanasta suuntaamme takaisin kohti Venäjää ja siellä kuljetaan muutaman pikku kaupungin kautta Moskovaan, jossa vietetään toinen lepopäivistä. Pikku kaupungeissakin Venäjällä on miljoona asukasta. Moskovassa vierailu oli ehkä enemmän Mikan mieliteko, mutta pitkällisen neuvottelun tuloksena, vähän reittiä muokkaamalla saatiin sekin mukaan ja molemmat matkalaiset pysyivät tyytyväisenä.
Molemmilla on voimassa olevat Venäjän viisumit, joten niitä ei tarvittu hommata. Passeihin haettiin kuitenkin Mongolian viisumit. Kazakstaniin ei suomalaiset viisumia tarvitsekaan kunhan vierailu kestää alle 15 vuorokautta. Altain suunnalle Mongolian ja Kazakstanin raja-alueiden lähelle on haettu myöskin rajavyöhykelupia. Niiden pitäisi odottaa meitä kohteessa lähimmällä raja-asemalla josta kuljemme. Niiden tarpeellisuudesta ei ole vielä tietoa, mutta parempi ne on hakea etukäteen vaikka turhaan kuin alkaa siellä raja-asemalla yrittää säätää ilman yhteistä kieltä asiaa kuntoon. Käy helposti niin kuin viimeksi Suomen ja Venäjän rajalla, että eihän sinne vyöhykkeelle ole mitään asiaa ilman asianmukaisia lupia. Luvat eivät maksa mitään.
Molempiin pyöriin on tehty luonnollisesti kattavat huollot. Tällä kertaa myöskin molempien pyöriä käytettiin liikkeessä tekemässä viimeiset silaukset. Tällä varmistetaan, että pyörät olisivat ainakin mahdollisimman hyvässä kunnossa ja kestäisivät koko reissun ilman ongelmia. Pyörien huoltoja teki Kuopiossa bemari-osaaja Paavo Cycle Houselta.
Mika vaihteli vähän turhaankin osia varmistelun vuoksi, ettei matkalla tulisi mitään ongelmia. Vaihtoon menivät ennen aikojaan bensapumppu ja sen suodatin sekä laturin hihna. Muuten tuli tehtyä sama perushuolto kuin keväällä, vaikka huollon jälkeen mittarissa oli vasta muutama tuhat kilometriä. Normaali huoltoväli Mikan pyörässä on 10tkm. Koneen säädöt ja uudet renkaat sekä muutamia perushuoltoja teki vielä Paavo. Näin kone saatiin käymään erittäin hyvin, vaikka kilsoja pyörällä on jo yli 150tkm. Pyörä on siis juuri ja juuri sisäänajettu, kyseisellä pyörämallilla ajetaan todella pitkiä kilometrimääriä. Renkaiksi lähtee tälle reissulle alle Heidenaun K60 Scoutit, joiden pitäisi kestää koko reissun. Näin ollen renkaiden kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Ensimmäistä kertaa on nämä renkaat Mikalla käytössä, joten saas nähdä minkälaiseksi ne osoittautuvat.
Pientä säätöä kaasuvaijereihin.
Samalla vaihtui bensapumppu ja suodatin tankin sisältä.
Myös Sami huolsi pyörää kattavasti. Vaihtoon meni moottoriöljyn, öljyn- ja ilmansuodattimen lisäksi ketju, rattaat, ohjauslaakerit, etuiskunvaimentimien öljyt sekä renkaat ja osa renkaiden laakereista. Samille Heidenau K60 Scoutit ovat jo entuudestaan tutut ja niihin luotetaan tälläkin kertaa.
Varmuuden maksimoimiseksi Paavo tarkasti vielä venttiilivälykset ja vaihtoi jarrunesteet. Eiköhän näiden huoltojen ja tarkistusten jälkeen uskalla lähteä reissuun luottavaisin mielin kulkuneuvon suhteen.
Paljon on myös mietitty mukaan lähtevää varustusta joka toki on jo aiempien reissujen myötä varsin hyvin vakioitunut mutta aina kokemuksen myötä parannetaan ja jos mahdollista kevennetään. Lisäksi näin pitkälle reissulle mukaan tarvittava retkimuonan määrä on melkoinen. Samoin käteisen, lääkkeiden jne. osalta on hyvä miettiä etukäteen mikä on järkevää.
Reissu alkaa olla jo niin lähellä, että alkaa oikein kuumottaa. Vielä pitäisi vähän aikaa jaksaa odotella ennen kuin pääsee tositoimiin. Blogia päivitetään matkan aikana mahdollisimman useasti. Voi olla että kaikkialla ei netti pelaa ja ymmärrettävästi saattaa matkan aikana väsymyskin yllättää, joten lepoa myöskin kirjoittamisesta voi kaivata. Joka päivä pitäisi kuitenkin naamakirjaan pimahtaa ainakin joku juttu. Ja tietty live-seurannasta näkee aina missä miehet valtaa.
Näihin tunnelmiin…
Leave a Reply