Aamulla meitä odotti Irinan aamupala heti kymmenen aikaan. Vähän illan jäljilta vielä väsy painoi, eikä aikaisemmin olisi oikein aamupalalle jaksanutkaan nousta. Oli normi kotiinpaluupäivä.
Aamiaisen jälkeen vielä säädettiin kamat kasaan ja käytiin hakemassa yhden aikaan pyörät pois tallista. Siellä Irina halusi välttämättä päästä Mikan pyörän kyytiin edes vähäksi matkaa. Noh, se vaan passasi ja niin Irina pomppasi takajakkaralle kuin nuoret tytöt. Vähän matkaa se Irina tuli kyydissä kuoppaista hiekkatietä, oli varmaan hieno kokemus. Toisella kädellä hän piti kiinni hatustaan ja toisella Mikan ajotakista.
Video, Irina Mikan kyydissä: https://youtu.be/XvatFoIdezc
Majapaikassa kävimme vielä pakkaamassa tavarat pyörään, jonka jälkeen oli hyvästien aika. Ja kuten oli jo aikaisemmin sovittu, tänään emme kiertäisi mitään pikkuteitä vaan kotiinpaluu tehtäisiin mahdollisimman nopeasti. Keli näytti uhkaavalle, mutta vesisade lähtiessä oli kuitenkin niin vähäinen, että sadeasuja ei tarvittu.
Keulat suuntasimme kohti Värtsilää ja reitti kulkisi Sortavalan läheltä. Mikalla näytti bensatilanne taasen uhkaavalle, mutta navin mukaan lähimmälle tankille sillä kuitenkin pääsisi. Merkkivalo syttyikin jo pitkän matkaa ennen tankkia. Tankille päästyämme saimme kuitenkin huomata, että se oli mennyt kiinni jo vuosikymmen sitten. Näinpä piti ottaa naviin seuraava bensa-asema, joka näytti olevan 16km päässä. Mika oli tässsä vaiheessa täysin varma, että nyt menee väkisinkin työntöhommiksi. Bensamittarissa ei ollut enää yhtään pykälää jäljellä ja merkkivalo oli palanut jonkin aikaa. Matkaan oli kuitenkin lähdettävä, bensaa ei täältä ainakaan saanut. Risteykset ajettiin siten, että Sami meni edeltä katsomaan ettei ketään tule ja näin Mika pääsi ajamaan risteykset ilman hiljentämista ja kiihdyttämistä.
Ihmeen kaupalla bensa riittikin huoltoasemalle asti. Tällä kertaa Mika tankkasi yli 20 litraa 20 litran tankkiin, joten ei sinne hirveästi mitään ollut jäänyt. Samikin tankkasi tankin täyteen ja osa valui maahan Jurin kiristämästä bensatankin huoltoluukusta. Ei se ollut vaarallista, mutta pyörän kylki meni ihan bensaan.
Huoltoasema jolla pysähdyimme oli varmasti maailman hitain. Mika kävi ostamassa vähän juomista ja namia ja se tuntui kestävän ikuisuuden kun jokainen hinta piti kassatädin käydä erikseen tarkistamassa. Vihdoin saatiin vähän limua ja namia naamariin ja päästiin lähtemään kohti rajaa.
Video, Samin haastattelu huoltoasemalla: https://youtu.be/PutBeDG-Imk
Video, kotimatka: https://youtu.be/cWT5ZJEnGNI
Rajalle menevä tie oli varsin tuttu, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Tällä kertaa Laatokan rantatietä oli mukava ajella kun aurinko paistoi, viime reissulla satoi vettä ja olimme viluissamme.
Video, Laatokan maisemat: https://youtu.be/1wtsWPqEojE
Ennen raja-asemaa kävimme vielä syömässä pitsat ja täydentämässä tuliaisvarantoja. Vähän alkoikin olla jo nälkä, kun kello oli yli viisi ja ainoa ruoka oli Irinan aamiainen.
Aivan rajan tuntumassa oleva tankkauspiste oli todella ruuhkainen, joten kävimme tankkaamassa vähän kauempana. Rajalla näytti olevan ruuhkaa autoista, mutta pääsimme pyörillä kansainvälisen käytännön mukaisesti kätevästi koko jonon ohitse. Rajalla tehtiin tällä kertaa ennätys ja kaikkineen ylitykseen meni vain 25min. Eivät turhia laukkuja aukoneet, pikkusen kun raotti yhtä laukkua niin se riitti.
Video, rajalla: https://youtu.be/4XW2NcquFbQ
Video, rajahaastattelu Sami: https://youtu.be/Y-1thqIzJS0
Rajan jälkeen kruisailtiin kohtuulisen reipasta siirtymävauhtia kohti kotia. Vähän välillä aina satoi, mutta sadevarusteita ei tarvittu. Luonnollisesti viimeisen 40km satoi jo sitten kaatamalla, joten se varmisti, että kaikki varusteet olivat litimärkiä.
Näinpä saavuimme kotiin hyvissä ajoin eli vähän ennen yhdeksää ja aikaa jäi levätä ennen aamun töihin menoa. Taas oli yksi seikkailu takana ja hienoja muistoja pääkoppa täynnä. Sitten vaan kohti uusia seikkailuja…
Leave a Reply