Tänään keli näyttää koko matkalle aika kylmälle eli noin kympissä ja rajan jälkeen alkanee vielä vesisade, kun lämpötila laskee lisäksi alle kymmeneen. Aikamoinen siirtymä kotiin ja suomen kevääseen on siis luvassa. Ei mitään uutta tiedossa ja kelju sää vielä ajaa, paluu arkeen koittaa.
Aamupala oli aika vähäinen hienoista puitteista ja pöytiin tarjoilusta huolimatta.
Huoneen ikkunastakin katsottuna keli näyttää kolealle. Sisäpihalla onkin vielä muutama ökymaasturi parkissa.
Näinpä matkaa, joka on arviolta 460km, lähdetään ajamaan samalla varustuksella kuin reissu aloitettiinkin eli tupla alusasulla koleassa kelissä.
Aamulla lähtiessä ei pidetty mitään kiirettä vaan paikkailtiin tavarat huolella (varsinkin Sami) ja säädettiin varusteet päivän ajoa varten kohdalleen. Aamurutiinien jälkeen päästiin lähtemään liikenteeseen vähän jälkeen yhdentoista.
Viimeset pakkailut.
Pietarista irtautuminen kävi yllättävän kivuttomasti, vaikka Mikan piti kerran pysähtyä kytkemään taasen vaihdepoljin paikalleen. Tämän korjaaminen on varmaan otettava listalle jossain vaiheessa. Muutenpa lähdettiin tietullien kautta painelemaan kohti rajaa. Keli oli viileä mutta ei onneksi kylmä.
Matkalaisia kuitenkin vaivasi nälkä aika nopeasti, aamupala ei ollut kovin erikoinen. Päätimme pyörähtää Viipurissa poikkeamassa syömässä, koska se ei tekisi monen kilometrin lenkkiä. Neljännen konkkaan menneen ravintolan jälkeen, jota navi meille suositteli, päädyimme menemään Subille syömään. Kiertelimme ravintoloita ehkä vähän turhan laitakaupungilta. Pääsimme laitakaupungilla harrastamaan myöskin vähän maastoajoa. Varmaan paikalliset ihmetteli, että mitä nuo motoristit täällä tekee. Ompahan heilläkin nyt jotain kerrottavaa kotona, niin kuin meillä eilen se valkoinen hevonen. Kumpaakaan kaverusta ei hirveästi huvittanut alkaa enempää uhraamaan aikaa ravintolan etsimiseen, siksi valinnaksi muodostui subi joka osui ekana silmään. Ja olihan aika totutella ”normaaliin” ruokaan.
Lounaalla Viipurin Subilla.
Viipurissa oli Subilla ja sen ulkopuolelle pyörien luona suomalaisia, joten piti alkaa pikkuhiljaa varomaan mitä puhui. Lounaan jälkeen painelimme kohti rajaa aika vilkasta vauhtia.
Raja päästiin ylittämään ilman ruuhkia ja pääsimme siitä läpi alle tunnissa ilman mitään ihmeellistä säätöä. Molemmilla herroilla oli subin jäljiltä vatsanväänteitä ja niin rajalta olikin kiire päästä vessaan. Mitähän majoneesia siinä oikein oli?
Meille kerrottiin kotimaan sään olevan huono, mutta ajellessamme Taipalsaaren maastoissa lämpötila nousi kuitenkin aamun kolmestatoista aina kahdeksaantoista asteeseen ja aurinko paistoi. Taipalsaaren tiet oli todella mukavia ajaa. Ainut mikä matkustajia riepoi oli kokoaikainen tuijottaminen mittariin, ettei vaan aja liian kovasti. Tämä ärsytti molempia niin paljon, että se puhutti koko kotimatkan. On se vaarallista ajaa Suomessa, kun ei kerkiä liikennettä seurata mittariin tuijottamiselta.
Tankkaillessa Savitaipaleella meidän etenemissuuntaan lähti kaksi moottoripyöräpoliisia ja kaksi maijaa, joten varovaisia saatiin jatkossa olla. Mopopoliisi tavoitettiinkin vähän matkan päästä tienposkesta. Hienostihan tuo jeppe vastasi morjestukseen. Savitaipaleen huoltsikan pihaan kurvattiin vähän nurmikon poikki kun missasimme risteyksen, onneksi poliisisetä ei sitä nähnyt. Poliisit ajoivat huoltsikan ohi kun olimme tankkaamassa.
Tankkailemassa Savitaipaleella.
Savitaipaleen jälkeen pysähdyimme enää kerran Pieksämäellä, missä Sami vetäisi pikaisesti patukan ja puhdistimme visiirit. Ennatiedosta poiketen vieläkään ei satanut, eikä näin kumipukuja tarvittu laittaa päälle. Ja näin loppumatka alkaa.
Visiirin puhdistus Pieksämäellä.
Kun saavuimme Ysitien risteykseen alkoi sataa vettä todella kovasti ja lämpötilakin laski kokoajan. Päätimme laittaa vain saderukkaset, koska haluja sadeasuun ei ollut. Matkaa oli vähän ja niiden päälle venkslaaminen ei ole mielipuuhia. Näinpä lämpötilan laskiessa kuuteen asteeseen alkoi miehiä viluttaa. Varsinkin Sami oli kylmissään, kun ajoasu laski vettä läpi, jolloin vesi pääsi tunkeutumaan iholle asti. Mikalla tuli myös vähän vettä, mutta pääsääntöisesti vain saumoista. Vaan eipä tuo hiki ollut silti. Niinpä kotiin saapui kylmissään olevat matkalaiset.
Kotona ollaan, reissu takana.
Mikalla tavarat jäivät vähäksi aikaa eteiseen, koska kiire oli ruokapöytään ja siitä saunaan.
Päivälle kertyi mittaa kaikkiaan 480km ja aikaa tuhraantui kahdeksan tuntia.
Päivän ajoreitti, ajoimme kotiin Mikkelin kautta. Idän puoleiset pallot on menoreitti.
Näinpä molemmat kaverukset pääsivät turvallisesti kotiin ja saunan lämpöön. Huomenna kellon soidessa on edessä karmea paluu sorvin ääreen.
Leave a Reply