Biallystok-Daugavpils
Aamulla heräiltiin kaikessa rauhassa koska tiedossa oli alle viiden sadan kilometrin siirtymä ja vain kaksi tullitonta rajanylitystä.
Aamulla Sami kävikin vielä rassaamassa pyörää Mikan kirjoitellessa blogia. Sami sai myös puhelimella kiinni puolalaisen moottoripyöräilyä harrastavan työkaverin, joka yritti selvitää saisimmeko uusia osia Bialystokista. Valitettavasti osia ei saatu, mutta kiitokset kaverille selvittelyistä. Täytyi siis jatkaa matkaa vanhoilla osilla ja toivoa, että vehkeet kestää. Ohje kaverilta oli että kiihdyttelyä kannattaa välttää, noh se nyt oli turha neuvo tai ainakin mahdoton toteuttaa 😉
Kympin aamupala tuntui tähän saumaan kohtuuttomalle ja näin nautimme aamiaiseksi mukana olevat patukat. Aika ohuella siis lähdetään liikenteeseen. Tarkoitus oli ajaa yhdet tankilliset pohjille ja sitten käydä syömässä yhdistetty aamupala ja lounas. Varsinaiseen ajoon ei ollut mitään ennakko-odotusta, vaan päivä otetaan siirtymänä yhden maan läpi seuraavaan, mitään uutta ei olisi odotettavissa.
Näinpä liikkeellä päästiin yhdentoista aikaan 18 asteen lämmössä ja auringonpaisteessa. Vähän matkaa, vajaa sata kilometriä päästiin ennen kuin keli muuttui epävapaaksi ja saderukkaset vedettiin käteen. Asuja ei puettu ja sen takia roikuttiin löysässä hirressä todella pitkän aikaa. Ajoasut kastuivatkin muutamaan otteeseen, mutta missään vaiheessa sade ei päässyt tunkeutumaan asuista läpi asti.
Matkaa taitettiin aina Alytusiin asti eli päästiin pari sataa kilsaa ennen ruokailua. Sade ja viileä keli oli saanut kaverukset jo vähän viluisiksi. Lounaan yhteydessä ei tankattu pyöriä vaan jatkettiin vielä 80km ennen pyörien tankkausta jotta tällä yhdellä tankkauksella päästäisiin perille asti.
Lounaaksi vedettiin pitsaa, eikä mitenkään erikoisen hyvää palvelua ollut tarjolla. Vähän ihmeellistä ja omituista sekä ensimmäinen kerta tällä reissulla. Pitsat herroille kuitenkin kahden aikaan jo maistui, oisko syy ollut vajaan aamupalan.
Lounasta pitsapaikassa.
Matkaa tehtiin välillä Porsche Carreraa kilpenä käyttäen, aika livakasti kaveri kyllä autollaan liikkui. Pysyimme kaikesta huolimatta perässä ja matka joutui. Jossain vaiheessa hän lähti eri suuntaan ja meilläkin vauhti siten vähän laski.
Saavuimme tankkauspisteelle missä vedettiin vain tankit täyteen eikä juurikaan muuta aikailtu. Tankilla oli joku venäläinen motoristi rassaamassa pyöräänsä. Ei tuntunut tarviivan apua, eikä ollut muutenkaan puhemiehiä. Perus motoristihalaukset ja nimet vaihdetiin, mutta sitten jatkettiin matkaa. Myös venäjän sankari sai vehkeensä kuntoon ja jatkoi matkaa. Näille harrikka ja custom -kavereille on toki tyypillistä rassata vehkeitä joka parin sadan kilsa jälkeen. Erikseen on sitten saksalaisille gessuilla ratsastajat, niillä vaan ajetaan ellei ketjumiehiä lasketa (kardaanimies-Mikan aiheeton huomautus).
Lähdimme huoltsikalta tykittämään eteenpäin, kunnes se taas tapahtui: suunnitelma petti ja seikkailu alkoi. Meidän suunniteltu tie oli kiinni ja jouduimme reitittämään uudelleen (siis Mirkun ja Pirjon toimesta) reitin. Siitä se lysti sitten alkoi!!! Vastassa oli semmoista kurvia ja tietä jota matkalaiset eivät olleet vielä reissullaan kohdanneet. Aivan uskomatonta ajajan tietä: hitusen routavaurioinen, kapea ja mutkainen asfalttitie. Tämä oli kyllä parasta tietä tähän saakka, näin yhdessä todettiin. Siis tien ei maiseman suhteen. Hyvää nopeutta pystyi pitämään yllä ja kaarretta riitti. Mikalta hävisi kengistä taasen palaset lisää 😉
Valitettavasti tätä tietä ja mutkapätkää riitti vain vajaa 40km, mutta se jäi syvästi molempien kaverusten mieliin ja taisipa jotain tulla nauhallekin. Videota odotellessa…
Loppumatkasta ennen hotellia saatiin vielä nauttia hiekkapätkistä tietyön merkeissä. Työmaalle oli laitettu valoja, mutta niiden tulkintaa hiukan sovellettiin. Kun ketään ei näkynyt päätettiin ajaa yksikaistaosuudet läpi. Kerran jouduttiin vähän rekkaa väistämään, muuten saatiin ajaa vapaasti välittämättä valoista. Aivan turhaan olisi siis valoja aina odoteltu, teimme odottelun ekalla osuudella ja totesimme täysin turhaksi. Valot on siis viitteelliset kun liikutaan pyörällä.
Näinpä Daugavpilssin kaupunkiin saapui kaksi hiekkapölyn peittämää kaverusta. Saapuessa saimme todeta, että kyllä ne Suomessa liikennejärjestelyt on vaan hyvin hoidettu, sen verran monen mutkan kautta piti kiertää, että pääsimme hotellille. Hotellin pihassa Sami pisti vielä oman pyörän pötköttämään kääntäessä sitä parkkiruutuun eli saatiin eka kaato tälle reissulle.
Perille kuitenkin päästiin ja hotelli oli aivan viihtyisä, vaikka vähän retron oloinen. Kuvaputkitelkkarikin huoneesta löytyi, mutta myös ensimmäinen kunnolla toimiva suihku. Vettä tuli ja viemäri veti, sekä pyyhkeet oli normaalin kokoiset, asioita jotka eivät ole itsestään selvyyksiä kaikkialla…
Muutamia kuvatuksia hotellista.
Hotellin takapiha.
Ajopäivälle kertyi mittaa kaikkiaan 480km ja se taitettiin kuuteen tuntiin taukoineen eli aika haipakkaa tänään tultiin: siirtymäpäivä:)
Päivän ajoreitti.
Suihkun jälkeen suunnistimme kohti kaupunkia. Vanha kaupunki olikin aivan hotellin lähellä, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Näinpä päädyimme menemään jalan keskustaan taksin sijaan. Taas oli hakusessa jotain tuliaisia kotijoukoille, mutta eipä oikein löytynyt yhtään kauppaa josta olisi jotain mukaan saanut. Lopulta päädyimme menemään syömään respan tätin suosittelemaan paikkaan vanhassa kaupungissa. Ruoka oli hyvää, mutta aavistuksen saatiin sitä kuitenkin odottaa.
Ruoka oli hyvää ja puitteet perinteisen oloiset.
Ruokailun jälkeen yritimme käydä vielä jälkiruokaolusella, mutta sopivaa paikkaa ei löytynyt. Ainoassa paikassa mikä oli auki, joka meitä kiinnosti, oli niin kallis pääsymaksu että emme kehdanneet mennä sisään. Näinpä päädyimme kävelemään takaisin hotellille. Ihan hyvää tekee vähän kävellä päivän ajamisen jälkeen. Vaikka välillä ajo on aika aktiivista, on siinä myös paljon staattista jököttämistä. Liike tekee hyvää.
Kaupunki on ihan siisti, varsinkin vanha kaupunki, jossa kävimme. Ihan hirveästi ei porukkaa ollut liikenteessä vaikka oli perjantai. Tietysti täälläpäin maailmaa ihmiset lähtee liikkeelle vasta puolen yön jälkeen ja sitä ei reissulaiset jaksa odottaa.
Pääsimme hotellille ja näin saatiin tämäkin päivä päätökseen. Odotukset päivälle eivät olleet kovin korkeat ja näinpä ne ylitettiin moninverroin! Aivan huikea päivä taas kerran, kyllä mopoilu on mukavaa.
Leave a Reply