Presov-Bialystok
English summary at the end…
Aamulla starttailtiin liikenteeseen yhdeksän aikoihin olemattoman aamupalan turvin. Keli näytti epävakaalle ja oli aika kalsea lämpötilan ollessa kolmetoista astetta, mutta onneksi heti lähdössä ei kuitenkaan satanut. Tänä aamuna Mirkku(Mikan navi) ja Pirkko(Samin navi) olivat erityisen erimieltä päivän matkasta. Päätettiin noudattaa Pirkon ohjetta joka oli lyhyempi, mutta ajallisesti pidempi. Laskennallinen nopeus ei ole aina ihan sama mihin me pääsemme;)
Kevyt aamupala, kuka tämmösellä jaksaa ajaa.
Tavaroita pakkaillessamme huomasimme, että hotellissa liehui liput ja Suomenkin lippu oli tangossa.
Ehkä vähän unisena näin aamusta Sami surautti ensimmäisestä käännöksestä kaupungin ulkopuolella ohi. Mirkku laski nopeasti uuden reitin ja seuraavaan käännökseen samaan suuntaan oli yli kahdeksan kilometriä. Kaverukset neuvottelivat kilometrin matkan, että mennäänkö Mirkun mukaan vai tehdäänkö u-käännös. Päätettiin jatkaa eteenpäin ja seuraavaankin käännöksen tullessa myös se missattiin. Nyt kuitenkin tehtiin u-käännös ja lähdettiin oikeaan suuntaan.
Tälläkin kertaa suunnitelman pettäessä seikkailu alkoi. Tie jonne näin vahingossa eksyimme oli aivan täydellistä ajajan tietä. Siinä kyllä karisi viimeset kohmelot pois kun pääsi namuttelemaan kaarteita varpaat maata hipoen. Aivan huikea pätkä, jota kesti valitettavasti vain muutaman kymmenen kilometrin verran. Toivotaan että videolle tarttui jotain.
Pätkän jälkeen alkoi vähän tihuttaa vettä ja vedettiin saderukkaset päälle. Sadeasuja ei tarvittu, koska sade oli sen verran kevyttä. Molempien hanskat ei kuitenkaan tykkää vedestä, joten ne suojattiin.
Rzeszowin kohdalla Samin pyörästä alkoi kuulua ihmeellistä kolkatusta ajaessa. Tehtiin pikastoppi ja tutkittiin mikä on tilanne. Ainakin ketju näytti löysälle, muuta ihmeellistä ei näkynyt. Päätettiin että jatketaan seuraavalla huoltikselle, jossa samalla tankataan ja Sami kiristää ketjun.
Päätettiin samalla pysähdyksellä sitten kokkailla kun alkoi olla jo nälkä sekä olihan tuo jo lounasaikakin eli kaksitoista. Eli Mika kokkasi ja Sami kiristi ketjua. Maisema operaatiolle ei ollut kovin hyvä, mutta asia saatiin hoidettua.
Huolto- ja ruokailualue.
Samalla Mika ihaili kenkiä, joista kenkien kärjet ovat varsin kuluneet kaarreajosta.
Kenttälounas.
Maha täynnä ja ketjun kiristyksen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Lonkuttaminen ei kuitenkaan sillä korjaantunut vaan se kuului edelleen. Vika arveltiin olevan ketjun jähmeytyneessä lenkissä. Päätettiin, että Sami yrittään soittaa Puolalaiselle työkaverille ja kysellä mistä saataisiin uusi ketju ja rattaat. Pysähdyttiin huoltsikalle soittamaan ja samalla Mikan vatsa vähän kapinoi kenttälounasta vastaan ja piti turvautua imodiumiin. Saas nähä miten tässä käy.
Pikku stopin jälkeen lähdettiin liikenteeseen, vaikka Sami ei saanut työkaveria kiinni. Matkaa jatkettiin siten että Samin puhelin kytkettiin kypäräpuhelimeen, joten emme voineet keskustella keskenämme. Kaikkea ei vaan saatu pelaamaan keskenään, eikä huvittanut alkaa manuaaleja räpläämään. Joten hiljaisuudessa mentiin. Yksi puhelu meni silti huti ja pysähdyttiin vielä kertaalleen säätämään puhelimia. Säädön jälkeen lähdettiin tykittämään sitten eteenpäin edelleen radiohiljaisuudessa. Mika yritti viritellä paikallista radiota puhelimeen mutta aika surkeaa oli. Asemat eivät kuuluneet kunnolla, eikä kukaan jaksa pitkään kuunnella kun välilä tulee pelkkää suhinaa. Joten eikun vaan puhelin mykäksi.
Siitä sitten paineltiin aina Lublinin ohi enemmän tai vähemmän isoa tietä. Soittoa ei kuitenkaan kuulunut, joten emme lähteneet sokkona Lubliniin osia etsimään. Lublinin tietämillä olevaa motaria ei Pirkolla ollut tiedossa, mutta onneksi Mika oli Mirkun kanssa keulalla ja näin menimme vahingossa isolle tielle. Tämä ei haitannut ja imuroimme aika tavalla kilometrejä mittariin nopealla tahdilla.
Motorin jälkeen alkoi taasen vähän pienemmät ja nautinnollisemmalta tiet ja maisemat. Maisemista oli nyt kuitenkin hävinnyt vuoret ja tilalle oli tullut peltoa ja hienoja metsäkujia, joita oli kiva kurvailla.
Päivän aikana vatkattiin muutamaan otteeseen sadehanskoja, mutta varsinaisesti asuja ei päälle pantu. Välillä muutamassa kuorossa meinasi toki usko loppua, mutta onneksi laiskuus voitti. Viimeinen sata kilsaa ajettiin sitten täydessä auringon paisteessa. Hotellille saavuttiin vähän jälkeen seitsämän, joten päivän ajoon meni vähän reilu kymmenen tuntia. Kilometrejä tuli sataa metriä vailla 600km.
Päivän ajoreitti.
Nyt hotelli oli todella siisti ja se onkin jonkin mittarin mukaan saanut neljä tähteä. Takapihalla oli miehitetty vartiointi, joten aamulla pyörät olisivat suurella todennäköisyydellä tallessa.
Julkisivu oli hotellissa kunnossa.
Sisältäkin se oli vallan siisti ja pyyhkeet olivat muhkeat.
Hotelli sijaitsi ihan vanhan kaupungin kyljessä ja näin pääsimme käppäilemään suoraan ihailemaan kaupunkia. Emme meinanneet löytää muita kuin pizza- tai kebab-paikkoja, kunnes kysyimme ohikulkijoilta vihjeitä. Menimme sitten suositeltuun paikkaan jossa olikin oikein hyvä ruoka ja ravintolan oman panimon olutta. Olut oli niin hyvää, että Mikan tuli kiusaus ottaa niitä useampi, mutta tyytyi kuitenkin yhteen. Jos olisi kuljetuskapasiteettia niin näitä lähtisi mukaan;)
Annokset olivat hyvät.
Ravintolan alakerrassa oli oma tehdas näkyvillä lasien takana, siistiä.
Kaupunki oli muutenkin siistin oloinen ja siellä oli myös vähän elämääkin. Emme olleet tänään yksin liikenteessä kuten edellisenä iltana. Kampesimme kuitenkin hotellille hyvässä ajoin lepäilemään.
Muutama kuva kaupungista.
Vaikka päivä oli aika pitkä, niin kivasti siitä selvittiin. Aika vauhdilla se tultiin eikä matkalta olekaan mitään maisemakuvia. Mitään huikeaa maisemaa ei tänään ollutkaan tarjolla, ainoastaan kivoja ajopätkiä. Ajopätkiä huikeista ajoreiteistä tulee sitten taas videolle, ajopätkää ei saa oikein vangittua still-kuvaan;)
We started about 9 am after having poor breakfast at the hotel. Weather was chilly and seemed like it could rain any moment.
Maybe we were a bit sleepy still as we missed one turn early on but that actually led us to a super nice winding road! We have learned that the saying ”Adventure starts when plan fails” is very much true, like this time too.
We did experience some rain/showers during the day but were lucky to avoid the hard rain that we could see on the side of our route.
Sami’s bike started making some weird noise and we stopped for check. It seemed that the chain had gotten loose so we decided tofix that over lunch break. Mika fixed the lunch with Trangia and Sami maintained the bike.
Even with the chain tension set up the bike wouldn’t stop making the noise so Sami made couple of calls to a Polish colleague to find a place to fix the problem, however he could not be reached this time.
Then we continued on quite fast roads without helmet-to-helmet intercom since Sami was trying to reach the colleague. We enjoyed the nice roads after some motorway sections even though the mountains were no longer setting the super nice scenery.
Total for the day was 600km in about 10 hours. We had a nice hotel very close to old town where we had very nice dinner.
Leave a Reply