Samin ollessa flunssassa Mika päätti lähteä yksin kesken työpäivän käymään pikkuisen testaamassa pyörää. Keli houkutteli ja vähänhän tuo poltteli muutenkin ajamaan. Ja näin tilaisuus teki varkaan, joten eikun pyörän selkään.
Alku ei näyttänyt hyvälle: kaikki kamat päälle puettuna pyörää startatessa huomasin, että akku oli tyhjentynyt. Onneksi on pikalaturi ja 15min latauksen jälkeen pyörä starttasi ja pääsin liikenteeseen.
Tänään myöskin testailin miten toimii uusi Spot-jäljitin. Edellisenä iltana sain aparaatin käyttökuntoon pienen säätämisen jälkeen. Homma ei meinannut aluksi toimia, kun seurantajälkeä ei ilmestynyt appiin eikä verkkopalveluun. Pienen ähellyksen jälkeen vaivauduin lukemaan kokonaisen sivun (kokoa A6) käyttöohjeita. Sieltä selvisi, että tässä pro-mallissa jäjitin lähettää tietoa automaattisesti heti kun laite on liikkeellä. Sittenpä se rupesi toimimaan kun lähetteli kustomoituja viestejä tai siirsi laitetta etupihalta takapihalle.
Jäljittimen lisäksi myös kamerakin toimi hienosti tällä kertaa. Jäljittimestä voi jakaa linkin josta pääsee seuraamaan sijainteja. Sijaintitieto päivittyy 10min välein, joten aivan reaaliaikainen tieto ei ole. Sillä voi lähettää myös kolme erilaista etukäteen kirjoitettua viestiä ennalta ohjelmoituihin numeroihin ja sähköposteihin. Samoin aparaatilla voi kutsua myös ratsuväen paikalle:
Tietoa ratsuväestä.
Oranssi murikka on paikannuslaite.
Päivän jälki web-selaimesta nähtynä.
Ajoreissulle ei ollut mitään varsinaista kohdetta. Tarkoitus oli käydä muutama tunti kurvailemassa ja mielellään käydä myös hiekalla. Tarkoitus oli hakea tuntumaa pitkästä aikaa isompaan pyörään. Ja kyllähän se kolminkertainen paino tosiaan tuntuikin aika tavalla. Pyörä meinasi kaatua heti kotipihaan. Toisaalta ajossa pyörä on taasen huikean vakaa ajettava sekä ajoasento seisaaltaan on erinomainen, siis crossipyörään verrattuna. Enkä edes kääntänyt vielä ohjaustankoa ”seisoma-asentoon”, jolloin ajoasento korjaantuu entisestään.
Aluksi vähän kurvailin asfalttia Lamperilan suuntaan, mutta äkkiä löytyi kyllä hiekkaakin. Pääsinpä ihan kunnon hiekkalällissä ajamaan lumien keskellä, aika tavalla luiraili. Samoin sain tuntumaa ikihauskalle irtosoralle. Irtosora tuntui todella mukavan liukkaalle, tehoja tuntui tälle alustalle olevan riittävästi. Kävin myös kokeilemassa pienen pätkän metsäautotiellä, joka ei valitettavasti tarttunut videolle. Siellä kyllä todella paino tuntui ja ajo oli epävakaata. Harjoitusta maastoajo vaatii kyllä edelleen ja paljon. Kyllä se crossi on erittäin paljon helpompi ajaa haastavassa maastossa. Eikä jää/lumialustalla oikein tavallisella nappulalla uskalla muutenkaan ajaa, nastaa sen pitäisi olla.
Ajaminen oli kyllä hauskaa ja parituntinen vierähti kuin siivillä. Kilometrejäkin tuli reilu puolitoista sataa. Tästä on hyvä aloittaa kausi ja valmistautuminen jo kuukauden päästä alkavaan reissuun.
Lyhyt klippi surautuksesta
Leave a Reply