Savolaisia surautuksia moottoripyörillä - Random adventures on motorcycles

2017 Surautukset

Viimeiset jääradat

Aamulla Mika suuntasi mökille, kun tiedossa oli että jäärata pitäisi olla ajokunnossa. Selvää oli myöskin, että kelit ovat lämpenemään päin joten kerta voisi olla viimeinen. 

Aamusta keli näytti tuhnuiselle eli aavistus tuli räntää ja tuuli oli kovahko. Keli oli kaikilta osin kylmän kalsea. Päivän ajoja suunnitellessa sekä varusteita vaihdellessa keli kuitenkin aavistuksen parani, eikä sade enää haitannut itse ajamista.

Rata oli aivan huikeassa kunnossa, paras rata tähän asti. Jää oli puhdas lumesta ja aavistuksen sateen pehmittämä. Pito oli tasainen, joten yllätyksiä ei päässyt helposti tulemaan. Muutamia liiallisia perän irtoamisia nyt aina väkisin tahtoo tulla. Samoin oli pakko vielä aavistuksen arkana olevaa olkapäätä. Mieli ei tehnyt vetää uusia pannuja.


Oman haasteen ajamiselle toi myöskin rengastus. Olin kerinnyt vaihtaa piikkien tilalle taakse enskarenkaan edellisellä ajokerralla. Nastat ovat jo aikatavalla luimussa, joten niiden pito ei ole kovin häävi.

Niinpä pidon murtaminen onnistui helposti ja välillä kokonaan ilman kaasuakin. Nopeita kierrosaikoja nyt ei saanut aikaiseksi, mutta hauskaa oli siitäkin edestä. Ja hiki luonnollisesti virtasi solkenaan, sehän on tärkein motorsportissakin. Radan vierustojen ueavannot olivat laajenneet ja se kannusti pysymään radalla. Olihan niissä jäätä vähän päällä, mutta ei huvittanut mennä turhaan sorkkimaan.

Jääradan kurvailun jälkeen kävin ajelemassa vielä kelkkareittejä metsän siimeksessä. Kelkkareitti kantoi juuri ja juuri pyörän. Vähän meinasi olla haasteita pysytellä uralla.


Reitin sivussa oli lunta puoleen reiteen asti, eikä se kantanut ollenkaan. Myös reitille oli helppo laittaa pyörä ”telineeseen”.

Kelkkareitin jälkeen oli vielä aika harrastaa peruspörräilyä jäällä. Jäällä oli vain aavistus lunta, joten siinä pääsi helposti kurvailemaan. Perä oli irti hulvattoman helposti.

Pikku klippi kurvailusta.

​[wpvideo TLasjOpj]​
Saas nähdä jäikö kerta viimeiseksi ennen kevään tuloa. Toivottavasti vielä kerkiäisi ainakin kerran käymään, on se vaan sen verran hauskaa touhua.

Leave a Reply