Päivän teemana on kotiinpaluu Petroskoista Kuopioon. Oletusarvoisesti edessä oli vajaan 600 kilometrin siirtymä. Mitään hirveitä odotuksia maisemien suhteen päivälle ei ole, vaan kyseessä on aika puhdas siirtymä. Matkalle sattuu kuitenkin pienellä koukulla Sortavala, jossa on tarkoitus pyörähtää syömässä.
Vaikka yöunet jäivät lähes olemattomiin, ei aamulla silti univelka liiaksi painanut. Viimeisen kerran hotellihuoneessa kajahtaa komento ”valmistautukaa”, joten eikun vaan pakkaamaan kamoja. Matkaan päästiin lähtemään aamupalan jälkeen noin puoli yhdentoista aikaan. Lähtö oli näin aavistuksen suunniteltua myöhemmin, mutta ei vielä mahdottaman myöhäinen.
Laskelmien mukaan ajoaikaa päivälle tarvitaan kahdeksan tuntia ja siihen tauot päälle. Näin päästiin noin puoli yhdeksän saapumisaikaan kotiin. Vähän arvuuteltiin, että miten kauan menee rajalla. Nyt ainakin päätettiin, että tulliin ajetaan tällä kertaa suoraan jonojen ohi.
Matka aloittettiin vesisateessa, joten heti alkuun sai pukea ylle sadevarustuksen. Aamu oli tarkoitus aloittaa siirtymällä tankkauspisteelle, joka edellisenä iltana bongattiin. Tankille oli matkaa 50 kilometriä ja molemmilla piti olla bensaa sinne asti. Lähtiessä kierrettiin muutama ketunlenkki vielä kaupugissa, vaikka vettä satoikin. Ei ihmeellistä nähtävää.
Huoltoasemalla alkoi sataa enemmän ja oli myös alkanut ukkostaa. Sami näki hienon ilotulituksen kun lähellä tien varressa ollut sähkömuuntaja säkenöi kuin raketti, ei ilmeisesti tykännyt sateesta. Huoltoasemalta lähdettiin jatkamaan matkaa rankassa vesisateessa.
Muutaman hetken kuluttua alkoi vesi tulemaan molempien herrojen kauluksesta sisään. Toki Mikallahan oli edelleen repaleiset sadehousut, joten takapuoli oli ollut melkein heti lähdöstä asti märkä. Sadan kilometrin ajon jälkeen kummankin alusasut olivat märkiä ja Mikalla vesi oli valunut aina kenkään saakka. Asialle ei ollut kuitenkaan mitään tehtävissä vaan ajoa vietiin eteenpäin märissä vaatteissa. Päivän ajo oli isoa tietä, joten nopeudet olivat aika kovia. Yhdistettynä märkään alusvaatetukseen sellainen ajoviima alkoi tietysti paleltaa. Välillä satoi jopa niin rankasti, että vauhtia jouduttiin hiljentämään.
Matkaa Sortavalaan oli yhteensä 250 kilometriä, joten edessä oli aikamoinen rutistus. Tankkauksen jälkeenkin matkaa oli vielä 200 kilometriä. Taukoja ei kuitenkaan pidetty ennen Sortavalaa, koska mitään nähtävää ei ollut eikä tauko olisi auttanut mitään. Loppumatkasta ennen Sortavalaa miehet alkoivat olla aika kylmissään…
Saavuttaessa Sortavalaan ajoimme välillä Laatokan rantaa, joka oli jo vähän maisemareitin tynkää. Siitä ei hirveästi pystynyt nauttimaan kun kylmä pudisteli. Sortavalassa pyöriteltiin mopoille pikkuinen lenkki ja etsittiin sopivaa ruokailupaikkaa. Ensimmäisessä paikassa ei löytynyt vapaata pöytää, mutta toisessa sitä näytti olevan. Purimme varusteet ja teimme tilauksen. Olimme varmaan aikamoinen näky kun saapasteltiin sadevarusteissa sisälle ja alta kuoriutui märät alusvaatteet. Vessassa oli lämminilmapuhallin, jossa sai edes kädet lämmiteltyä.
Ruoka oli hyvää. Tilaaminen oli kuitenkin hankalaa, kun kieli ei taipunut. Tilauskaan ei ihan nappiin mennyt ja ruokaa saatiin odottaa muutenkin 40 minuuttia. Ruokaa kuitenkin saatiin ja vatsat täyteen. Lopun kruunasi se ettei paikkaan käynyt kortti ollenkaan, vaan Samin piti käydä nostamassa rahaa automaatilta.
Ruokailun jälkeen ajettiin pikaisesti noin 70km rajalle, jossa tankattiin viimeisen kerran edullista bensaa tankit täyteen. Rajalla oli aikamoinen jono, mutta tällä kertaa me ajoimme suoraan jonon kärkeen. Passeja päästiin esittelemään nopeasti ja rajahahmo ohjasi meidät siitä suoraan tulliin jonon ohi tarkastettavaksi. Ensimmäisellä kopilla papereiden esittelyn jälkeen ajoimme pyöriä eteenpäin oma-aloitteisesti ennen niiden tarkastamista. Saimmekin aika nopeasti käskyn pakitella pyörät, että ne voidaan tarkastaa. Tarkastuksen jälkeen pääsimme näyttämään myöskin pyörien paperit seuraavalle kopille. Venäjän koppien jälkeen näytimme vielä paperit Suomen puolella, jonka jälkeen päästiin matkaan. Tällä kertaa rajanylittämiseen meni vain 45 minuuuttia tankkauksineen, joka tuntui varsin kohtuulliselle.
Rajan jälkeen saimme jatkaa matkaa hyvässä kelissä ja lähdimme kurvaamaan kohti Savonlinnaa ja sieltä kotiin. Alkumatkasta surautimme pätkän hiekkatietä, mutta muuten kurvailtiin asfalttiteitä pitkin. Matka tulikin aika joutuisasti ilman pysähdyksiä aina Varkauteen asti. Varkaudessa tankattiin pyörät viimeisen kerran ja kajautettiin myöskin viimeinen ”ajoneuvoihin nouse”. Siitä ei ollut enää kummoinen siirtymä kotiin ja kotona oltiinkin jo vähän jälkeen kahdeksan.
Viimeisenä ajopäivänä saatiin nautiskella 585 kilomerin verran. Alkutaival tultiin kauheassa vesisateessa ja Suomen puoli sujui joutuisasti reissua kerratessa ja maailmaa parantaessa. Edellinen ilta alkoi painamaan vasta ihan loppumetreillä, joten väsymys ei päivää haitannut ollenkaan. Tullessa suunniteltiin jo samalla seuraavaa reissua. Milloin se sitten onkaan, sitä ei tiedä, mutta kohdemaa tulee olemaan aika varmasti lähinaapurimme.
Baltic tourin jälkisanat ja videot.
2 Pingbacks