Perinteiseen tapaan tänäkin syksynä (oletettavasti) viimeinen kunnon surautus kohdistuu Tahkovuorelle. Viime vuonna Tahko oli verhoutunut sumuvaippaan mutta tänä vuonna keli perillä oli mitä hienoin, joskin kylmä (-2 astetta).
Reissu alkoi sateisissa merkeissä, tai itse asiassa sadetta tuli Samin odotellessa kotipihassa Mikaa saapuvaksi, joten tiet olivat alkumatkasta märkiä. Lämpötilakin oli viileä plus kolme astetta. Se ei kuitenkaan tullut yllätyksenä joten molemmat olivat pukeutuneet asianmukaisesti ja kylmyys ei päässyt juuri haittaamaan.
Lossin ylityksen jälkeen käytiin Puutosmäellä ihailemassa maisemia
Samalla saatiin ensimakua hieman pienemmästä tiestä ja vähän matkaa ajettiin myös sateen liukastamalla sänkipellolla. Sitten siirryttiin isommalle soratielle ja nautiskeltiin siitä että oltiin taas pitkästä aikaa mopojen sarvissa. Välillä ajeltiin vähän myös asvaltilla mutta pääosin pysyttiin soralla.
Sami oli poiminut reitille yhden traktoriuran jonka oli ajanut kertaalleen läpi kesällä…silloin keli oli kuiva ja ura kohtuullisen helppo ajettava mutta nyt savinen ura oli käsittämättömän liukas sateiden jäljiltä. Pienenkään mäen nouseminen ei meinannut onnistua kun renkaat eivät yksinkertaisesti pitäneet lainkaan.
Tuolta uralta poispäästyämme jatkoimme pieniä sorateitä eteenpäin ja välillä oltiin GS Trophystä tutuilla teillä. Seuraavan isomman haasteen tarjosi mukava vesieste josta ”tie” jatkui heinikon&risukon seassa mäkeä ylös maalaistalon pihaan. Tuo mäki olisi ollut kuivana helpohko mutta nyt sateiden jäljiltä mopojen ylössaaminen oli melkoista punnertamista.
Mäen liukkaus pääsi yllättämään Mikan ja Samin piti tulla auttamaan kaveri irti mopon alta jumista. Harmiton kaato paikaltaan ei aiheuttanut vahinkoja mutta mopon ylössaaminen hankalassa paikassa erittäin liukkaalla alustalla vei jonkin aikaa ja sai miehillä hien pintaan.
Tuon jälkeen matkaa jatkettiin Riistavedelle pikku tauolle. Oikeastaan olisi jo ollut aikaisen lounaan paikka mutta Sami halusi jatkaa matkaa ja syödä lounaan perinteiseen tapaan Nilsiässä. Virhe!
Ennen Nilsiää ohjelmassa oli yksi metsäautotie joka muuttui traktoriuraksi ja edelleen siitä mansikkapelloksi. Mansikkapellolle emme aluksi meinanneet uskaltaa ajaa vaan harhailimme hieman metsäautotiellä. Sitten viimein totesimme että reitti menee mansikkapellon reunaa…jossa tuli sitten marjatilan emäntä vastaan. Aluksi tunnelma oli hieman varautunut mutta lopulta emäntä naureskeli pyörien ja kuskien mutaiselle olemukselle…
Lisäksi ennen Nilsiää oli tarkoitus käydä Kinahmilla (joka on Tahkoakin korkeampi mäki) ja etsiskelimme jonkun aikaa oikeata tietä jota pitkin mäelle pääsisi kiipeämään. Valitettavasti liukkaus esti ajamisen rinnettä ylös, käytännössä edes melkein tasaisella ei meinannut päästä etenemään.
Aikamme jumpattuamme jatkoimme matkaa Nilsiään myöhäiselle lounaalle. Ruoka nautittiin perinteisesti Pisa-ravintolassa ja se oli tälläkin kertaa oikein maukasta.
Lounaan jälkeen päästiin viimein ajamaan Tahkovuorelle josta avautuikin mahtavat maisemat…melko erinäköistä kuin viime vuonna sumussa!
Tahkolla lämpötila oli miinus kaksi astetta ja lätäköt jäässä. Koko paluumatkan ajan saimme olla varuillamme sillä lämpötila oli joko hieman pakkasella tai nollassa, eli jäätä oli periaatteessa mahdollista tulla vastaan. Myös lunta satoi hieman päivän aikana, ei kuitenkaan niin paljon että sitä olisi maassa näkynyt.
Koko reissulle tuli mittaa noin 270 km. Matkaan lähdettiin klo 8:30 ja takaisin kotona oltiin hieman ennen klo 16. Mukava reissu vaikka sateiden pehmentämät traktoriurat olivatkin lähes mahdottomia ajettaviksi…
Videokooste päivän tapahtumista.
Leave a Reply