30.9. Keskiviikko (ks. 29.9. Tiistai)
Tänään liikkeelle lähdettiin puoli kymmenen maissa kun Petteri oli liittynyt joukkoomme. Ensin jälleen pellolle treenaamaan mm. pujottelua ja kokeilemaan toisten pyöriä.
Sen jälkeen aloitettiin reittien kiertäminen. Ensimmäiselle osuudelle haettiin parhaita paloja eiliseltä yhdistettynä muutamiin muihin hyviin teihin ja ylimääräiseen polkuosuuteen joka osoittautui eriomaisen hyväksi. Polulla oli sekä kovapohjaista heinittynyttä tietä että soisempaa metsäkoneuraa joka kuitenkin oli riittävän hyvässä kunnossa mopoille.
Tuosta jatkoimme lounaalle Kosulan kyläkaupalle maittavalle lihakeitolle.
Sieltä reitti vei taimikon keskellä kulkevalle polulle. Reittimestarin erikoinen oli edessä kun viimein huomattiin että polku ei mennyt läpi asti. Tämä ei motivaatiota laskenut vaan ajoimme iloisin mielin takaisin mahtavan pätkän.
Seuraavan osuuden tiet kulkivat todella mahtavissa hiekkakangasmaisemissa ja hymy oli korvissa koko pätkän. Osuuden loppuosan polulle ei päästy lainkaan sillä joku oli kasannut puupinon polun oletetulle lähtöpaikalle. Lisäksi metsäkone oli pehmentänyt polun (jos sitä siis siellä oli ylipäätään enää ollutkaan) niin pitkälle kuin pystyimme näkemään.
Seuraava osuus kulki mm. Raatteentien läpi ja johti pienen tankkauspoikkeaman jälkeen huikeisiin rantamaisemiin ja vähemmän näyttävään polkuun…tai siis polku oli meille juuri sopiva sillä sitä ei ollut olemassa vaan se oli vain umpeenheinittynyt (mm. miehenkorkuista vatukkoa) ja -kasvanut (ensin harvempaa ja myöhemmin tiheää koivikkoa) kova pohjainen ”väylä”. Tämä ”reitittävä” väylä oli umpiperä joten edessä oli tälläkin kertaa paluu polun alkupisteeseen ja kiertotien kautta matka polun loppupäähän josta löytyikin mukavan haastava entinen tie. Pienen risusavotan avulla pääsimme etenemään ja palaamaan odotetusta umpiperästä takaisin oikealle tielle.
Sitten ajeltiin mukavia hiekkateitä seuraavan polun alkupisteeseen jossa paljastui että polkua ei ollut enää tarjolla vesakon liikakasvun vuoksi. Tässä vaiheessa vierailevan tähden täytyi jatkaa matkaa joten tiet erkanivat. Kiitos Petterille mukavasta matkaseurasta!
Mika ja Sami jatkoivat tutuissa merkeissä seuraavan osuuden läpi ja nautiskelivat mm. mukavan moottorikelkkareitin pätkän. Sitä seuraava polku alkoi savisen haastavana traktoriurana pellolle ja päättyi (meidän osaltamme) metsäkoneen särjettyä keskellä metsää kulkeneen ns. ”reitittävän” tien, todellisuudessa näytti että metsäkone oli rypenyt puolen rungon syvyydeltä, sen verran syvät ja pehmeät urat oli tarjolla. Niinpä meidänkin pyörät upposivat mahoja myöten savikkoon ja ilman lapiohommia ei olisi irti päästy, onneksi mukana kulkee kirveen ja sahan lisäksi lapiokin.
Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki vaan pojat jatkoivat aiemmasta mitään oppimattomina seuraavan osuuden huipentavalle polulle joka itseasiassa näytti pitkään olevan oikein hyvä metsäautotie mikä olisi siinä vaiheessa päivää ollut oikein sopiva haaste. Totuus kuitenkin muodostui toisenlaiseksi: Ensin polku näytti heinittyneeltä ja liukkaalta mutta kohtuullisen helposti läpiajettavalta entiseltä traktoritieltä. Sitten ura laskeutui soiselle laakson pohjalle ja eteneminen alkoi olla varsin haastavaa. Sitä hankaloitti myös osin maatuneet pitkin ja poikin lojuvat puunrungot ja oksat. Hetken näytti että jäimme kokonaan jumiin ja siinä vaiheessa oli illan pimentymiseen aikaa enää noin puoli tuntia joten olimme melkoisen huolissamme tilanteesta, ilman kunnollista lamppua kun olimme matkassa. Lisäksi jalkapatikassa tiedustellessa selvisi että tien loppupää on laitettu umpeen hiekkakasalla sekä epämääräisillä muilla maakasoilla. Löytyipä sieltä yhden montun pohjalta aivan uran vierestä hirven luutkin.
Nopean tilanneanalyysin päätteeksi päädyimme ajamaan tien vierestä metsän poikki isommalle tielle. Tämä vaati luovaa kirveen käyttöä ja tarkkaa reitin tiedustelua. Ponnistelua vaadittiin melkoisesti ja pari päivää mukana kulkeneet energiapatukat tulivat viimein tarpeeseen. Isoilta pojilta saadut opit otettiin käyttöön: takalaukku pyörästä irti, kuskeilta ylimääräiset varusteet pois ja nopeasti hommiin. Lopulta pääsimme pois ”loukusta” vain vähän ennen pimeän tuloa. Tuon kokemuksen jälkeen päädyimme perumaan suunnitelmamme mennä päivälliselle Karvioon sillä väsymys ja ennen kaikkea hikisissä varusteissa ajaessa iskenyt kylmyys ohjasivat meidät suoraan saunanlämpöön takaisin mökille.
Ajopäivälle tuli kaikkiaan mittaa melko tarkasti 10 tuntia mutta siitä huolimatta kilometrejä kertyi vain 160…huikea keskinopeus. Kertonee jotakuinkin kaiken olennaisen päivän reittien haasteellisuudesta. Kliseisesti voisi taas todeta että saunan lauteilla istui kaksi väsynyttä mutta onnellista matkaajaa…
Polvijärvelle jatkaminen alkaa nyt vaikuttaa jäävän toiseen kertaan, rajoittavana seikkana on se että Samin pitää perjantaina venyä työhommille jo klo 13.
(ks. 1.10. torstai)
4 Pingbacks